Islanti alkaa siinä missä Reykjavik loppuu

Kuun pintaa muistuttavista kraatereista pulppuaa kuumaa sinistä mutaa. Kivipaadet sylkevät kiduksistaan sakeaa höyryä. Vaelluskengät tuntuvat painavan ainakin kymmenen kiloa, sille niiden pohjaan on tarttunut parin sentin kerros tahmeaa mutaa. Nostelen jalkojani varovaisesti ja tuijotan huumaantuneena tätä luonnon erikoista ja sadunomaista näytelmää. Edes nenään tunkeva rikin katku ei pilaa maagista tunnelmaa. Tuntuu kuin olisin kuussa tai tieteiselokuvassa. Muukalainen ulkoavaruudesta voisi ilmestyä usvan keskeltä minä hetkenä tahansa. Tämä on se Islanti, jota haluaa tulla kerta toisensa jälkeen ihastelemaan. Tämä on se Islanti, johon jää koukkuun. Tätä tunnelmaa ei juuri muualla koe.  

Aktiiviviikonloppu Islannissa

Huomasin sattumalta, että olin kyllä bloggaillut viime maaliskuun Reykjavikin matkan suunnitelmista, mutta varsinainen matka oli jäänyt jostain syystä kokonaan kirjaamatta blogiin. Itse matkasta alkaa olla jo kohta vuosi, mutta varsin kirkkaana se on vielä mielessä, kyllähän Islanti niin huikea maa on. Satu Rämön kirjoittaman Islannin Mondo-oppaan sanoin: ”Islannin luonto edustaa parhaimmillaan täydellistä kauneutta ja rauhaa. Se pysäyttää ihmisen, hiljentää sielun ja saa mielen hetkeksi tavoittamaan jotain suurta olemassaolon mysteeristä.” Taidatkos tuon paremmin sanoa.

Kauneutta ja rauhaa.

Ihana Reykjavik

Kävin Reykjavikissa tammikuussa 2010 ja ihastuin paikkaan sydänjuuriani myöten. Erityisesti Islannin luonto on sanoinkuvaamattoman kaunis ja erityinen. Ensimmäisen vierailun jälkeen päätin, että Islantiin on päästävä uudelleen ja nyt se hetki on sitten vihdoin koittanut. Pienen Ranska-Islanti-maaottelun jälkeen päätin ostaa itselleni joululahjaksi Reykjavikin matkan maaliskuulle. Islantiin kannattaisi tosin mennä kesällä, mutta tulevalle vuodelle on jo niin paljon matkasuunnitelmia, että maaliskuu oli tällä erää ainoa vaihtoehto.