Matkavinkkejä Pietariin

Takana on taas reissu ihastuttavaan kesäiseen Pietariin. Tällä kertaa työmatka, mutta kyllä työmatkallekin pitää aina sen verran varata aikaa, että voi nauttia myös upeasta Pietarista. Edellinen reissu tehtiin huhtikuussa, ja silloinkin oli ihanan lämmintä, mutta nythän siellä on täysi kesä. Niin kuin toki meillä Suomessakin.

Jalkapallokisat näkyvät Pietarissa.

Luksuslomailua Pietarissa

Pietarissa tulee käytyä monta kertaa vuodessa, mutta lähinnä yhden yön työmatkoilla. Tänä syksynä ollaan kuitenkin tehty parikin lomamatkaa ystävien kanssa. Ensimmäinen jääkiekko-teemalla ja viimeisin musiikin merkeissä. Varattiin reissu kun huomattiin että Poets of The Fall esiintyy Pietarissa, ja kun sattumalta huomattiin, että myös Scorpionsilla on konsertti samana viikonloppuna, niin eihän sitäkään voinut sitten jättää väliin.

Dostoevskyn jalanjäljillä Pietarissa

"Harvinaisen helteisenä päivänä heinäkuun alussa, iltapuolella, lähti eräs nuori mies S:n syrjäkadun varrelta vuokraamastaan pienestä huoneesta ja alkoi astella hitaasti, kuin epäröiden K:n sillalle päin." Näin alkaa yksi maailmanhistorian tunnetuimmista teoksista, Fjodor Dostoevskyn Rikos ja Rangaistus.

Rikos ja Rangaistus.

Moskova - töitä, hyvää ruokaa ja Stalinin hampaita

Olin pari viikkoa sitten Moskovassa työmatkalla. Osallistuin siellä Moscow Overseas & Property Show -tapahtumaan Punkaharju Resort -alueen edustajana. Onneksi olin suunnitellut aikataulun sen verran väljäksi, että ennätimme myös hieman tutustua kaupunkiin. Olen kyllä käynyt Moskovassa monta kertaa aikaisemminkin, mutta jotenkin aina on ollut niin kiire, että on ennättänyt käydä Punaisella torilla ja Kremlissä, ja siinä kaikki.

Moskovan aamumetrossa on tunnelmaa.

Mitä se Siperia sitten opetti?

Näin pari päivää kotiinpaluun jälkeen on hyvä miettiä, mitä se Siperia sitten lopulta opetti. Perinteisestihän Siperia opettaa -sanonta tarkoittaa sitä, että opitaan jotain ikävän tapahtuman kautta. Tässä mielessä Siperia ei opettanut mitään, sillä matka sujui kaikkinensa juuri niin kuin oli suunniteltukin, eikä mitään suurempia yllätyksiä tullut. Ei varsinkaan mitään ikäviä juttuja. Suurin hämmästelyn aihe taisi olla se, kuinka junat kulkevat aina minuutilleen aikataulussa. VR:lle terveisiä:-)

Venäjän rautatiet - aina ajallaan.

Vladivostok. Vihdoin perillä.

10 000 kilometriä junassa takana, ja täällä ollaan, Tyynenmeren rannalla, Vladivostokissa. Ensivaikutelma kaupungista on positiivinen, voisi jopa luulla olevansa jossain muualla kuin Venäjällä. Kontrasti erityisesti karuun Siperiaan on suuri. Meri antaa kaupunkiin oman säväyksensä, samoin keskustaa leimaava mäkisyys. Vladivostokiahan kutsutaan Venäjän San Fransiscoksi. Kaupunkia ehostettiin viime vuonna pidettyä Opec Russiaa varten, ja jälki on hyvää.

Vladivostokissa meri on läsnä kaikkialla.

Irkutsk - Vladivostok

Huh huh, viimeinen junaosuus kesti melkein neljä päivää. Ei saattanut olla järkevää jättää loppuun näin pikää osuutta, mutta näin tällä kertaa. Kaikkiaan tälle osuudelle kertyi matkaa yli 4000 kilometriä. Matkan aikana siirryttiin Siperian läpi Kaukoitään, ja siellä Vladivostokiin. Onneksemme päädyimme koko pikän junan ainoaan kunnolliseen ja uuteen vaunuun. Itse asiassa vaunu oli koko matkan paras, ja porukkaakin oli niin vähän, että vessaan ei tarvinnut jonottaa ja saatiin pitää koko hytti itsellämme.

Irkutsk - Siperian Pariisi?

Kolmen päivän breikki Irkutskissa takana. Kaupunkia kutsutaan Siperian Pariisiksi, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että muuta Pariisiin viittaavaa en hyvällä tahdollakaan Irkutskista löytänyt kuin kaupunkilaisten sinne tänne ripottelemat, ehkä hieman kornit mini-Eiffelit. Epäilemättä ensivaikutelmaan kaupungista vaikuttivat harmaa ja sateinen sää, läpimäriksi kastuneet kengät ja jalat, melkoisen kamala majoituspaikka sekä alkava flunssa. Mutta yhtä kaikki, odotin Irkutskilta enemmän.

Jekaterinburg - Irkutsk, hytti nro 6

Tähän saakka junien aikataulutus on mennyt aivan nappiin. Jekaterinburgissakin ennätettiin viettää koko päivä, mikä tuntui ihan riittävältä, ja hypättiin junaan niin että päästiin suoraan pitkän päivän päätteeksi nukkumaan. Alussa näytti lupaavalta, että saisimme pitää hytin kokonaan itsellämme, mutta tämä oli turha toivo. Jämäköistä korvatulpistani huolimatta heräsin aamuyöstä siihen, että joku nuori mies pyrki hyttiin. Ei pojasta tosin juuri haittaa ollut, makasi vuorokauden yläpetillä, eikä edes päivää sanonut.

Vappujuhlat.

Jekaterinburg - suuri pieni kaupunki

Jekaterinburg on Venäjän neljänneksi suurin kaupunki. Ensivaikutelma rautatieaseman tienoilta lähtiessä ei ole mitenkään erityisen hyvä. Kaikki näyttää perinteiseltä neuvostoliittolais-venäläiseltä ränsistyneeltä sekamelskalta. Mutta kun kaupunkiin pääsee paremmin sisälle, se on ihan jotain muuta kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää.

Jekaterinburg näyttää suuremmalta kuin tuntuu.

Trans-Siperia - Vainikkalasta Jekaterinburgiin

Niin sitä sitten perjantai-iltana hypättiin vihdoin Vainikkalasta Tolstoin kyytiin. Monenlaisia tarinoita on jo matkalle mahtunut vaikka ollaan vasta reissun alkuvaiheessa. Vainikkala-Moskova meni jo ihan rutiinilla. Kovin puheliaat moskovalaiset hyttikaverit saatiin Minnan kanssa ja Lasse päätyi samaan hyttiin suomalaisen miesporukan kanssa, josta yksi on töissä Savonlinnassa. Pieni maailma. Kyselin Moskovan tytöiltä, että paljonkos Moskovassa on tällä hetkellä asukkaita. Toinen veikkasi miljoonaa, toinen epäili että lähempänä miljardia. Mutta oikein mukavia tyttöjä olivat :-)

Totuttelua junaelämään.

Matkaan - Поехали

Se alkaisi olla lähtö itkua vaille valmis. Kaikki junaliput on nyt varattu ja printattu ja muutkin vaadittavat valmistelut tehty. Ja voitteko uskoa, olen jopa selvittänyt mitä pitää tehdä, jos joku sattuu ryöstämään passin ja viisumin Siperian perukoilla. Minä, joka en koskaan valmistaudu mihinkään, vaan painan tukka putkella eteenpäin. Vanhuus ei vissiin tule yksin:-)

Valmistautumista Trans-Siperialle

Nyt se alkaa iskeä satasella päälle, enää kaksi viikkoa lähtöön. Maailmaa on tullut kierrettyä sen verran, että ei luulisi ihmeemmin reissuunlähtö jännittävän, mutta jostain syystä alkaa pientä pintajännitystä iskemään kroppaan. Venäjä on kuitenkin maa, jossa voi sattua ihan mitä vaan. Niin hyvässä kuin pahassakin. Ja edessä on kaksi viikkoa junaemäntänä ja matkanjohtajana.

Trans-Siperian matkajärjestelyt etenevät

Nyt on sitten varattu koko poppoolle lentoliput Vladivostokista Pietariin eli reissupäivät on löyty lukkoon. Aika mielenkiintoinen prosessi oli tuo lentolippujen ostaminen. Tutkin joulukuun alussa mm. Supersaverin ja ebookersin kautta paljonko maksaisi lentolippu Vladivostokista Helsinkiin. Hinnat olivat aivan päättömiä, jopa reilusti yli 1000 euroa ja kahden suunnan lennot halvempia kuin yhden suunnan. Tunnen kyllä lentoyhtiöiden revenue management -systeemin, mutta silti pienen ihmisen päähän ei mahdu miksi meno-paluulento on huomattavasti halvempi kuin yhden suunnan lento. Mutta se siitä.

Trans-Siperian reissu tulossa

Trans-Siperian reissu on ollut haaveissa jo pitkään, ja nyt on vihdoin tullut aika toteuttaa tämä haave. Matka piti alunperin tehdä syksyllä 2013, mutta nyt tehtiinkin päätös, että reissuun lähdetään jo keväällä. Tarkoitus on viettää raiteilla Vappu ja oma syntymäpäivä Baikalilla. Matkaseurana ainakin mies ja jo hyväksi havaittu vaelluskaveri serkkuni Minna-Maria. Marraskuun puolessa välissä mukaan reissuun ilmoittautui myös Tuula, ja Mikko ryhtyi harkitsemaan asiaa.

Näyttävästi Pietarissa

Tällä kertaa oli sitten vähän erilainen Pietarin reissu. Lähdettiin reippaasti testaamaan kuinka onnistuu suora kuluttajamarkkinointi Pietarissa, Stockmannilla. Paikka olikin loistava ja Stockmannin asiakaskunta meille sopivaa kohderyhmää. Kaksi päivää seisottiin Stockkan aulassa ja kerrottiin ilosanomaa Savonlinnan seudusta, Oopperajuhlat viestin kirkkaimpana kärkenä. Päiviin sisältyi upeita oopperaesityksiä, jotka saivat koko Stockmannin seisahtumaan. Aika huikea fiilis muuten, melkein kyynel valahti silmään kun Aino Ackte päästeli ilmoille sulosäveliä ja ihmiset huusivat bravoota.