Safarilla Keniassa

Kenia on todellinen luontomatkailijan paratiisi. Kansallispuistoihin ja suojelualueille suuntautuvilla safareilla pääsee niin lähelle villieläimiä, että se tuntuu lähes epätodelliselta. Erityisesti valtavankokoiset elefantit ja pitkäkaulaiset kirahvit luovat maagista tunnelmaa hidastetuilla liikkeillään ja upeiden kissaeläinten näkeminen saa sydämen sykähtämään. Safari Keniassa on huikea kokemus, jota suosittelen suurella lämmöllä kaikille luontoihmisille.

Elefantti Ol-Pojetassa.

Sadunomaista tunnelmaa savannilla.

Me tilasimme East African Exotic Safaris –nimisestä firmasta kolmen päivän safarin Masai Maraan. Vähän jännitti ennen safaria mitä tuleman pitää, sillä safaritoimisto tuli valittua aivan sattumanvaraisesti jonkun afrikkalaisen safarisivuston kautta. Toki kävin lukemassa arvosteluja mm. TripAdvisorin kautta, mutta eihän sitä koskaan voi ennakkoon tietää mitä tuleman pitää.

Katto ylös autosta ja menoksi.

Yhteydenpito safaritoimiston kanssa oli kuitenkin alusta lähtien nopeata ja ystävällistä ja sama jatkui koko safarin ajan ja jopa jälkeenkin. Voi huoletta sanoa, että toimiston valinta meni ihan nappiin, sillä ystävällisen ja asiantuntevan asiakaspalvelun lisäksi myös safarioppaamme Joseph oli aivan loistotyyppi. Hän piti meistä hyvää huolta ja kaikesta näki että hän todella tuntee eläimet ja on kansallispuistoissa kuin kotonaan. Useamman kerran kävi niin, että me löysimme ensin jonkun eläimen ja hälyytimme sen jälkeen muut paikalle. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, että Joseph todella tiesi mistä eläimiä pitää etsiä. Oppaalla onkin tosi suuri rooli safarin onnistumisessa.

Lasse ja Joseph aamukahvilla.

Meidän safarimme alkoi sillä, että ajoimme autolla Nairobista läpi Masai-maan Masai Maran kansallispuistoon. Matkaa Masai Maraan on vajaa 300 kilometriä, mutta tiet ovat niin käsittämättömän huonossa kunnossa, että ajomatka kesti yli kuusi tuntia. Voin kuitenkin vakuuttaa että jokainen kilometri on ajamisen arvoinen. Serengetistä Masai Maraan ulottuva kansallispuisto on nimittäin yksi Afrikan viimeisistä suurista ja täydellisistä ekosysteemeistä, ja se tarjoaa edellytykset Afrikan tiheimmälle eläinpopulaatiolle.

Kamera ja mies valmiina ikuistamaan elämyksiä.

Saavuimme Masai Maraan iltapäivällä ja majoituimme Basecamp-nimiselle leirille. Leirissä meitä odotti mukava teltta ja kunnon ruoka. Heti ruokailun jälkeen oli vuorossa ensimmäinen safariosuus eli game drive. Aikaa ennen auringonlaskua oli vain muutama tunti, mutta ammattitaitoisen oppaan ansiosta ennätimme nähdä paljon eläimiä jo ensimmäisen päivän aikana. Safariautosta nostettiin katto ylös ja sitten matkaan. Aina kun näkyi jotain mielenkiintoista, Joseph pysäytti auton ja saimme ihailla eläimiä todella läheltä ja kuulimme samalla tarinoita kunkin eläimen erityispiirteistä.

Majapaikka Masai Maran Basecampissa.

Näin jälkeenpäin on hauska muistella kuinka ensihetket ja ensimmäiset kohtaamiset eläinten kanssa saivat säkeentymään oikein kunnolla. Kamera räiskyi lähinnä päättömästi, ennen kuin tajusi että suurin osa eläimistä ei välitä meistä katselijoista lainkaan, ja että pääsemme kaikessa rauhassa kuvaamaan todella lähelle.

Värityksen puolesta seeprat ja kirahvit ovat selkeitä suosikkejani. Niiden upeasti koristellut nahkat yhdistettynä savannin värimaailmaan ja tunnelmaan on upeata katseltavaa, josta ei vaan saa tarpeekseen.

Safarin tavoitteena on luonnollisesti nähdä ja kuvata The Big Five. Ensimmäisen Big Five –merkkinnän saimme puhvelista ja seuraavaksi bongasimme kalliolla laiskasti loikoilevan naarasleijonan. Illan viimeinen bongaus oli leopardi, jonka eteen tehtiinkin ihan oikeasti töitä. Oppaamme kaveri oli nähnyt leopardin eilen jossain ja hänen ohjeidensa mukaisesti kiidimme pitkin savannia ehtiäksemme nähdä tämän upean kissaeläimen ennen auringonlaskua. Lopulta kurvasimme suuren makkarapuun alle ja siellähän se leoapardi köllötteli puun oksalla meitä laiskasti tuijotellen. Ihailimme kaveria hetken ja vinkkasimme myös muita lähellä olevia seurueita missä leopardin voi nähdä. Hieno päätös ensimmäiselle päivälle.

Juuri auringon laskiessa palasimme leiriin. Nautimme illallisen pimeässä tunnelmallisessa ravintolassa ja kaaduimme väsyneinä sänkyyn. Afrikan yön äänet tulevat hienosti sisälle telttaan ja tällä kertaa kaupan päälle tulee myös sade ja ukkonen, ja saamme nauttia huikeasta salamoinnista.

Leirin keittiömestarin tervetulotoivotus.

Lepakoiden lentely kylpyhuoneessa ja paikkojen jatkuva lukitseminen varastelevien apinoiden varalta vaatii hieman totuttelua, mutta toisena aamuna uskalsin jo mennä yksin kylpyhuoneeseen :)

Uuteen aamuun

Aamulla starttaamme jo heti kuudelta, jotta saamme nauttia auringonnoususta savannilla. Valo ja tunnelma ovat aamulla aivan erilaisia kuin illalla. Päällämme pörräilee myös kuumailmapallosafareita, mutta ne ovat hieman ärsyttäviä, sillä ilmapallon ääni säikyttää eläimiä tiehensä. Onneksi pääsemme niistä pian eroon.

Kuumailmapallot säikyttelevät eläimiä savannilla.

Gepardi kulkee omia polkujaan.

Harvinainen ruuhka kuvauspaikalla.

Aamu alkaa loistavasti parin leijonan ja hienon gepardin bongauksella. Ohi vilisee myös thompsoneita, topeja, apinoita, kirahveja, erilaisia lintuja, strutseja ja paljon muuta. Päivän Big Five piste tulee tänään elefantista. Puuttuva palanen sarvikuono jää myös puuttumaan, vaikka sitä metsästämme muiden autojen kanssa ihan tosissaan. Kukaan ei ole kuitenkaan nähnyt Masai Marassa sarvikuonoa yli kuukauteen.

Hippoja Marai-joella.

Iltapäivällä ajamme Mara-joelle katsomaan virtahepoja. Nyt autosta poistutaan ensimmäisen kerran ja hepoja saa mennä katsomaan vain aseistetun vartijan kanssa. Virtahevot tappavat Afrikassa enemmän ihmisiä kuin mikään muu nisäkäs, joten jännittää väkisinkin hieman. Toisaalta tuollainen lapsuudesta tutun säästölippaan näköinen eläin on omalla tavallaan hauska. Kovin lähelle ei kuitenkaan uskalla mennä.

Simba-king päiväunilla.

Lounaan jälkeen löysimme vihdoin urosleijonan, savannien kuninkaan. Leijona makasi korkean kallion päällä, ihan samanlaisen kuin sillä on elokuvissa tapana. Valitettavasti tämä leijona oli ruokaunilla eikä suostunut näyttämään meille muuta kuin selkänsä.

Leirin iltanuotiolla masai-sotureiden tarkassa vartioinnissa.

Toinenkin safaripäivä on aivan mahtava, vaikka emme Big Fivea saaneetkaan täyteen. Sen verran asia jäi kaivelemaan että päätimme varata vielä loman viimeiselle päivälle uuden safarin, tällä kertaa Ol-Pejetaan, koska siellä on hyvä sarvikuonokanta.

Ol-Pejetassa sarvikuonoa etsimässä

Teemme vajaan viikon seikkalun Mombasaan ja ennen kuin lähdemme takaisin Suomeen, vie oppaamme Joseph meidät Ol-Pejetan suojelualueelle täyttämään Big Fiven. Pitkään ei tarvitse odottakaan ennen kuin ensimmäinen valkoinen sarvikuonoseurue seisoskelee lähellä tietä olevalla mutalammella.

Päivän aikana näemme kaikki muut Big Five -eläimet, paitsi leopardin, niitä ei juuri Ol-Pejetassa näe. Puhveleita on suuria laumoja ja elefanttejakin mukava määrä. Kaksi leijonaakin löytyy lopulta kaukaisesta puskasta, jonne puiston työntekijä meidät johdattaa. Oikeasti Ol-Pejetassa ei saa poistua päätieltä, mutta puiston työntekijöillä on oikeus liikkua missä vain, ja kun otamme työntekijän kyytiin, myös meillä on tämä oikeus. Varsin kätevää :)

Monet sanoivat ennen matkaa, että sydän jää helposti Afrikkaan. Minun sydämeni on edelleen vahvasti Saimaalla, mutta tämä safariosio matkaa oli aivan käsittämättömän hieno. Luulenpa, että tämä ei ollut viimeinen safarimme.

Mara Riverin suojelualuella.

Veikkaan että joskus on päästävä todistamaan sitä huikeata luonnonnäytelmää kun yli miljoona gnuta ja niitä seuraavia seeproja ja gaselleja vaeltaa Tansaniasta Serengetin kansallispuistosta Mara-joelle lisääntymään sadekauden päätyttyä heinä-elokuussa. Tällöin krokotiilit kerääntyvät Mara-joelle odottelemaan tätä eläinjoukkoa ja jälki on rumaa kun gnut rynnivät suoraan krokotiilien ruokapöytään. Tällä kertaa pääsimme katsomaan sitä yllättävän kapeaa uomaa, jota pitkin gnut seuralaisineen saapuvat, mutta olisi kyllä houkuttelevaa nähdä tämä kuuluisa tapahtuma ihan livenäkin.

Lisää Keniasta.