Luksuslomailua Pietarissa

Pietarissa tulee käytyä monta kertaa vuodessa, mutta lähinnä yhden yön työmatkoilla. Tänä syksynä ollaan kuitenkin tehty parikin lomamatkaa ystävien kanssa. Ensimmäinen jääkiekko-teemalla ja viimeisin musiikin merkeissä. Varattiin reissu kun huomattiin että Poets of The Fall esiintyy Pietarissa, ja kun sattumalta huomattiin, että myös Scorpionsilla on konsertti samana viikonloppuna, niin eihän sitäkään voinut sitten jättää väliin.

State Hermitage Hotel

Testattiin ensimmäistä kertaa hotellia nimeltään State Hermitage Hotel. Tämä on luultavasti hienoin hotelli, jossa olen Pietarissa yöpynyt. Vuonna 2013 avattu huikean kaunis hotelli on voittanut jo ensimmäisten vuosien aikana useamman kansainvälisen palkinnon, eikä ihme. Kauniisti entisöity hotelli tekee vaikutuksen jo ulkoasullaan ja vaikutelma vaan syvenee kun tyylikäs ovimies ohjaa sisälle hotellin uumeniin.

Hotellin upea aula.

Näpsäkkä parveke hotellihuoneessa.

Upea hotellihuone.

Konserttien myötä viikonlopun ohjelma oli melko tiukasti ohjelmoitu. Ei jäädä tavallisesti hotelliin syömään, mutta tällä kertaa oli aikataulusyistä pakko. Tämä ei kyllä haittanut yhtään, sillä hotellin italialainen ravintola Michelangelo osoittautui vallan mielenkiintoiseksi vaihtoehdoksi. Tosin vieläkin enemmän olisi kiinnostanut Katariina Suuri -ravintola, jossa tarjoillaan Talvipalatsissa tarjoiltuja herkkuja, mutta se aukesi vasta siinä vaiheessa kun meidän piti jo olla tien päällä.

Typellä jäähdytettyä carpacciota.

Sienikeitto.

Ruokailun jälkeen hyppäsimme limusiiniin ja lähdimme kiertelemään ympäri Pietaria. Tällä kertaa meille sattuu varsin tympeä kuski, jota ei juuri kiinnostanut pysähdellä mihinkään. Yksi pysähdys pimeälle Ermitaasille ja siinä kaikki. Eipä mennyt siis ihan putkeen, mutta päästiinpähän vähän väljemmällä kyydillä Jääpalatsiin, jossa Scorpionsin keikka olikin jo alkamassa.

Matkalla jäähalliin.

Keikka olikin aivan mahtava. Ihan jo sen vuoksi olisi kannattanut tulla Pietariin. Herrat vetivät kyllä tyylillä ja ovat edelleen tosi hyvässä vedossa.

Kunnon aamiainen ja hetki rentoutumista

Niin kuin kerroin jo alussa, oli hotelli kaikin puolin erinomainen. Tästä huolimatta tuntui, että odotukset ylittyivät jatkuvasti. Loistavan aamiaisen kruunasi kaviaari ja kuohuviini. Täytyy tunnustaa, että taisimme viihtyä aamiaisella yli puolitoista tuntia. Vaan mikä oli viihtyessä kun palvelu pelasi ja pöydät notkuivat herkkuja.

Kaunis aamiaissali.

Aamiaisella tarjoiltiin mustaa ja punaista kaviaaria sekä kuohuviiniä. 

Usemapi maatuska samassa altaassa.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme hotellin spa-osastolle. Ja mikä spa se olikaan. Upeasti koristeltu uima-allas oli maatuskan muotoinen, ja löytyipä sieltä vielä suomalainen saunakin. Lasse testasi venäjän kielen taitoaan ja kertoi span työntekijälle, että banjahan se siinä. Kovasti poikaa nauratti kun hän totesi, että "ei, tämä ei ole banja, tämä on sauna". Olen käynyt useasti venäläisessä saunassa, mutta en suoraan sanottuna ymmärrä yhtään mikä ero siinä on suomalaiseen verrattuna. Venäläisten mielestä kyse on kuitenkin aivan eri asiasta. Ja kun näin on, niin olkoon.

Tsaarillisia munia Fabergén museossa

Spa-osastolle olisi voinut hyvin jäädä koko päiväksi, mutta päätimme kuitenkin ryhdistäytyä ja lähteä vierailemaan Fabergén museossa. Museo on ollut toiminnassa jo muutaman vuoden, mutta vasta nyt tuli käytyä siellä ensimmäistä kertaa.

Museo sijaitsee Fontankan varrella, Shuvalovin palatsissa, ja siellä on maailman laajin Carl Fabergén pääsiäismunien kokoelma. Venäläisen miljardöörin Victor Vekselbergin säätiön omistuksessa on 15 Fabergén kultaseppien valmistamaa pääsiäismunaa, joista yhdeksän on kuulunut keisariperheelle. Kaikkiaan Shuvalovin kattokruunujen alla on näytteillä yli 4 000 esinettä tsaarien Venäjän viimeisiltä vuosikymmeniltä.

Kruunajaismuna.

Fabergén museon arvokkaimpiin esineisiin kuuluu kruunajaismuna, jonka Nikolai II lahjoitti vaimolleen Aleksandra Fjodorovnalle vuonna 1897, tasan vuosi kruunajaisten jälkeen. Munan sisältä avautuu tarkka kopio keisaria kuljettaneesta vaunusta.

Museossa on yli 4000 esinettä.

Näitä munia pietarilainen kultaseppä Karl Fabergé apulaisineen valmisti vuosina 1885 - 1917 kaikkiaan 69, joista keisariperheelle luovutettiin 50. Kultasepänliikkeellä oli useita verstaita, joiden mestareina tai kultaseppinä toimivat suomalaiset. Yhtiö oli organisoitu nykyaikaisesti: johtajat keskittyivät strategiaan ja suunnitteluun, tuotanto oli ulkoistettu mestarien verstaille. Niitä oli 24, joista neljäntoista johtaja oli suomalainen.

Venäläinen iltapäivätee Astoriassa

Museokierroksen jälkeen olikin jo aika suunnata iltapäiväteelle Astoriaan. Hotellin hitaan hienostunut tunnelma on jotenkin mieleeni, ja venäläinen iltapäivätee sopi mainiosti muuten tiukkaan aikatauluun. Taas kerran pöydät notkuivat herkkuja, ja kakkuövereiltä oli mahdotonta välttyä. Suolaista tarjontaa saisi olla enemmän, mutta makeita herkkuja on niin paljon, että kaikkea ei pystynyt edes maistamaan. Kokonaisuuden kruunasi pianisti, joka soitti taustalla kauniita balladeja.

Koska Astoria sijaitsee Iisakin kirkon naapurissa, päätimme vielä käväistä pikaisesti kirkon tornissa nautiskelemassa Pietarin yli avautuvasta näköalasta. Tämä on paikka, jonne pyrimme viemään kaikki vieraamme, sillä tornista saa hyvän käsityksen siitä mitä Pietari oikeasti on.

Näkymä Iisakin kirkon tornista.

Iisakin kirkko iltavalaistuksessa.

Illaksi suuntasimme Kosmonavt-klubille, jossa Poets of the Fall esiintyi. Ja hienosti esiintyikin. Tuntui oikein hyvältä olla suomalainen Pietarin pimenevässä illassa.

Venäläisen taiteen helmet

Sunnuntaina ennätimme vielä lyhyelle visiitille Venäläisen taiteen museoon. Tämä on yksi suosikkipaikoistani Pietarissa. Ei liian suuri niin kuin Ermitaasi, mutta kuitenkin täynnä upeita aarteita. Pakollinen vierailupaikka on toisen kerroksen huone numero 14 eli huone, josta löytyy Aivazovskin tauluja. Museossa on myös upeita Repinin tauluja, kuten Volgan lautturit ja oma suosikkini vuoden 1901 valtiopäiviltä.

Jäin itsekseni ihmettelemään Pietari Suuren sydämen muotoisia silmiä. Viereen sattui juuri sopivasti ryhmä pieniä koulululaisia ja kuulin ihan sattumalta kun opettaja kertoi, että Pietari Suuri oli niin hieno mies, että hän ei katsellut vain silmillään, vaan myös sydämellään. Siksi silmät on kuvattu sydämiksi.

Aika paljon saatiin mahtumaan ohjelmaa yhteen viikonloppuun. Sopiva sekoitus käyntikohteita, kulttuuria, musiikkia, hyvää ruokaa ja rentoutumista. Toivottavasti päästään taas pian uudelleen.