Trans-Siperian matkajärjestelyt etenevät

Nyt on sitten varattu koko poppoolle lentoliput Vladivostokista Pietariin eli reissupäivät on löyty lukkoon. Aika mielenkiintoinen prosessi oli tuo lentolippujen ostaminen. Tutkin joulukuun alussa mm. Supersaverin ja ebookersin kautta paljonko maksaisi lentolippu Vladivostokista Helsinkiin. Hinnat olivat aivan päättömiä, jopa reilusti yli 1000 euroa ja kahden suunnan lennot halvempia kuin yhden suunnan. Tunnen kyllä lentoyhtiöiden revenue management -systeemin, mutta silti pienen ihmisen päähän ei mahdu miksi meno-paluulento on huomattavasti halvempi kuin yhden suunnan lento. Mutta se siitä.

Lopulta keksittiin tarkistaa, mitä Aeroflotilla maksaisi lento Vladivostokista Pietariin. Joka tapauksessa auto jää lähtiessä Vainikkalaan, joten tämä yhteys on järkevämpi kuin lento Helsinkiin. Ja niinhän siinä kävi, että saatiin tilattua liput reilusti alle 300 eurolla per henkilö.

Ystävän laulu

Muitakin tärkeitä matkan valmisteluja on tehty. Joulun pyhinä harjoiteltiin nimittäin kovasti Ystävän laulua, jotta se sitten kaikuisi mahdollisimman komeasti suomeksi ja venäjäksi Vysotskin muistomerkillä Jekaterinburgissa. Suomalaisen version malliksi sopii hyvin esim. tämä Vesa-Matti Loirin versio kappaleesta.

Ja venäjänkielisen version upeaa paatosta voi harjoitella täällä:

Песня о друге

Если друг оказался вдруг

И не друг, и не враг, а - так,

Если сразу не разберёшь,

Плох он или хорош, -

Парня в горы тяни, - рискни!

Не бросай одного его,

Пусть он в связке в одной с тобой, -

Там поймешь, кто такой.

Если парень в горах - не ах,

Если сразу раскис - и вниз,

Шаг ступил на ледник - и сник,

Оступился - и в крик, -

Значит, рядом с тобой - чужой,

Ты его не брани, - гони:

Вверх таких не берут, и тут

Про таких не поют.

Если ж он не скулил, не ныл,

Пусть он хмур был и зол, но шёл,

А когда ты упал со скал,

Он стонал, но держал,

Если шел за тобой, как в бой,

На вершине стоял хмельной, -

Значит, как на себя самого

Положись на него.

Ylen lahjapaketti

Ylen lahjapaketissa näytettiin tänään Ville Haapasalon tähdittämän Venäjän halki 30 päivässä -sarjan kaikki jaksot. Sarjassa Ville siis ajelee Trans-Siperian rataa pitkin Moskovasta Vladivostokiin eli saman reissun kuin mekin teemme. Ja pysähtyy samoissa paikoissa kuin mekin aiomme pysähtyä. Olen katsonut sarjan aiemminkin, mutta nyt sitä katsoi vielä vähän toisenlaisesta näkökulmasta, kun tietää että kohta on itse koluamassa samoja paikkoja.

Ohjelmaa katsoessa tuli mieleen, että me tulemme viettämään Voitonpäivää Vladivostokissa. Voitonpäiväähän vietetään natsi-Saksasta toisessa maailmansodassa saadun voiton kunniaksi. Muualla Voitonpäivää vietetään jo 8.5. mutta Venäjällä vasta 9.5., sillä Saksan antautuessa Venäjällä kello oli jo pyörähtänyt 9:nnen päivän puolelle. Viime vuosina Venäjä on Voitonpäivänä keskittynyt esittelemään sotakalustoaan. Koska Vladivostok on Venäjän Tyynenmeren laivoston kotisatama, voisi kuvitella, että Voitonpäivän juhlallisuudet ovat siellä erityisen hienot. Mutta sehän sitten nähdään.

Jekateringburg

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Jekaterinburg on kuuluisa siitä, että siellä syödään maailman eniten majoneesia. Villen haastattelema jekaterinburgilainen nainen totesi hauskasti, että "kaikialla maailmassahan laitetaan kaikkiin ruokiin majoneesia". Tämä kertonee jekaterinburgilaisten suhtautumisesta tähän valkoiseen kultaan. Ohjelman perusteella testattava on ainakin pelmenejä majoneesilla.

Tavallisesti tämä herkku nautitaan etikan ja smetanan kanssa.
Jekateringburgissa kaikki on toisin.... 

Irkutsk

Irkutskin pysädykselle on asetettu suuret odotukset, sillä Baikalin näkemisessä on jotain taianomaista. Tämä osa matkaa vaatii vielä suunnittelua, sillä Baikalilla on niin paljon mahdollisuuksia, että joutuu hieman selvittelemään mitkä on ne parhaat ja kiinnostavimmat kohteet juuri meille. Joka tapauksessa Irkutskissa tehdään pisin stoppi jotta ennätetään hyvin Baikalille. Mahdollisesti myös yövytään jossain Baikalin saaressa. Ja tietty kohotellaan maljoja Baikalille ja syödään baikalilaista kalakeittoa:-)

Ulan Uden kautta Vladivostokiin

Ulan Udessa pysähtymisestä ollaan käyty hieman keskustelua, mutta eiköhän sielläkin stoppi tehdä. Erityisesti paikka kiinnostaa siksi, että se on sekoitus venäläistä, kiinalaista ja mongolialaista kulttuuria ja elämänmenoa. Ja sellainen sekamelskahan on nähtävä ja koettava. Ja sijaitseehan Ulan Udessa maailman suurin Leninin pää:-)

Ja kauniiksi lopuksi siis pariksi päiväksi Vladivostokiin. Saapi nähdä mitä sinne keksitään Voitonpäivän juhlallisuuksien oheen.

"Venäjä on maa, jossa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy"

Näin muistutti Ville ohjelmassa. Muutaman vuoden Venäjällä asuneena tunnistan tuon sanonnan todenperäisyyden. Samalla se on yksi osa Venäjän vetovoimaa. Liekö Venäjällä asumisesta tarttunut itseenkin tuollainen "kaikki järjestyy" -mentaliteetti. Kun Ville kävi Nizhni Novgorodissa kalassa ja vene hajosi kesken kalaretken, niin reissumiehet korkkasivat oluet. Kun meillä täällä saaressa yhden vieraan auto lipsahti ojaan, niin me kävimme paistamaan lettuja. Näin ollen epäilen, että matkakaverini tulevat pärjäämään oikein hyvin tällä reissulla. Eli ongelman ilmaantuessa istutaan alas, nautitaan lasi shampanjaa ja blinit tai pelmenit, niin eiköhän ne ongelmat siitä ala selvitä:-)

Mutta voihan Venäjä, nyt pitäisi päästä äkkiä reissuun.  Edessä monta aikavyöhykettä, monta kulttuuria, monta uskontoa ja ennen kaikkea monta uutta ja ihmeellistä elämystä.