Se alkaisi olla lähtö itkua vaille valmis. Kaikki junaliput on nyt varattu ja printattu ja muutkin vaadittavat valmistelut tehty. Ja voitteko uskoa, olen jopa selvittänyt mitä pitää tehdä, jos joku sattuu ryöstämään passin ja viisumin Siperian perukoilla. Minä, joka en koskaan valmistaudu mihinkään, vaan painan tukka putkella eteenpäin. Vanhuus ei vissiin tule yksin:-)
Matkasuunnitelmakin on muuttunut viime kuukausina, mutta oikeastaan yllättävän vähän. Pysähdykset tehdään Jekaterinburgissa, Irkutskissa ja Vladivostokissa. Suurin muutos on se, että Ulan-Uden pysähdys jää aikataulusyistä väliin. Nyt jo harmittaa, että varattiin matkaan vain kaksi viikkoa. Kyllä matkan siinä ajassa tekee, mutta enemmänkin olisi ollut kiva pysähdellä ja päästä tutkimaan paikkoja. Mutta ei narista, seuraavalla kerralla sitten pidemmän kaavan mukaan.
Lähtö koittaa tosiaankin perjantaina. Edellinen tällainen "matkallaolo" -matka oli Santiago de Compostelan pyhiinvaellus. Vaelluksella ennätti olla sen verran oman itsensä kanssa, että kotiinpalatessa tuli pistettyä elämää vähän uuteen uskoon, mm. vaihdettua työpaikkaa. Saapi nähdä mitä tästä matkasta seuraa, sillä oman päänsä kanssa ennättää varmasti seurustella tälläkin kertaa, onhan ohjelmassa kaksi pätkää, jotka kestävät yli kolme vuorokautta.
Toivotaan, että reitin varrelta löytyy langattomia verkkoja, jotta pystyn laittamaan ainakin pieniä makupaloja matkan parhaista paloista tänne blogiin. Aion lähteä elämäni ensimmäistä kertaa reissuun ilman työkonetta. Tavoitteena on siis irtautua edes yhden kerran elämässään työjutuista. Mutta Padin kautta yritän joka tapauksessa saada edes muutaman postauksen tehtyä matkan aikana.
Varsin hauskoja kommentteja ihmisiltä kyllä tulee matkasta. Yleisin toivotus on ollut, että toivottavasti tulette sieltä hengissä takaisin. Juu, eiköhän vaan näin tehdä, kyseessä kun nyt on kuitenkin vaan junamatka. Mutta hei, nyt pakkaamaan, huomenna vielä toviksi töihin ja perjantaina sitten kohti Siperiaa. Ei mattaisi enää odottaa :)
Matkasuunnitelmakin on muuttunut viime kuukausina, mutta oikeastaan yllättävän vähän. Pysähdykset tehdään Jekaterinburgissa, Irkutskissa ja Vladivostokissa. Suurin muutos on se, että Ulan-Uden pysähdys jää aikataulusyistä väliin. Nyt jo harmittaa, että varattiin matkaan vain kaksi viikkoa. Kyllä matkan siinä ajassa tekee, mutta enemmänkin olisi ollut kiva pysähdellä ja päästä tutkimaan paikkoja. Mutta ei narista, seuraavalla kerralla sitten pidemmän kaavan mukaan.
Lähtö koittaa tosiaankin perjantaina. Edellinen tällainen "matkallaolo" -matka oli Santiago de Compostelan pyhiinvaellus. Vaelluksella ennätti olla sen verran oman itsensä kanssa, että kotiinpalatessa tuli pistettyä elämää vähän uuteen uskoon, mm. vaihdettua työpaikkaa. Saapi nähdä mitä tästä matkasta seuraa, sillä oman päänsä kanssa ennättää varmasti seurustella tälläkin kertaa, onhan ohjelmassa kaksi pätkää, jotka kestävät yli kolme vuorokautta.
Toivotaan, että reitin varrelta löytyy langattomia verkkoja, jotta pystyn laittamaan ainakin pieniä makupaloja matkan parhaista paloista tänne blogiin. Aion lähteä elämäni ensimmäistä kertaa reissuun ilman työkonetta. Tavoitteena on siis irtautua edes yhden kerran elämässään työjutuista. Mutta Padin kautta yritän joka tapauksessa saada edes muutaman postauksen tehtyä matkan aikana.
Varsin hauskoja kommentteja ihmisiltä kyllä tulee matkasta. Yleisin toivotus on ollut, että toivottavasti tulette sieltä hengissä takaisin. Juu, eiköhän vaan näin tehdä, kyseessä kun nyt on kuitenkin vaan junamatka. Mutta hei, nyt pakkaamaan, huomenna vielä toviksi töihin ja perjantaina sitten kohti Siperiaa. Ei mattaisi enää odottaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti