Jazzia ja maaseudun rauhaa

Olipas mukava ja monipuolinen viikonloppu. Perjantaina päästiin emäntämme Anjan piano-opettajan jazzkonserttiin vanhaan linnaan. Konsertti oli loppuunmyyty, mutta kuin ihmeen kaupalla meille järjestyi kolme peruutuspaikkaa. Hyvää jatsia kuuntelee aina mielellään, ja tällä kertaa erityisesti soittajat olivat hyviä. Erityistä konsertissa oli se, että osa lauluista oli yhteislauluja. Enpä ole koskaan aikaisemmin ollut jazzkonsertissa, jossa yleisö laulaa täysin rinnoin solistin mukana. Mutta tosi hieno tunnelma.

Koskentinsoittaja, solisti ja rumpalisti. Hieno konsertti.

Lauantaiaamuna käännettiin auton keula kohti Punta del Esteä, jota kutsutaan myös Etelä-Amerikan Monacoksi. Olihan se ihme käytävä katsomassa kun niin kovasti kehtutaan. Hieman ennen Punta del Esteä Punta Ballenassa sijaitsee taiteilija Carlos Paez Vilaron huikea kotiatalo Casapueblo. Nykyään Vilaron poika asuu talossa ja siellä on lisäksi museo, Vilaron näyttely, hotelli ja ravintola erittäin viehättävässä paketissa.

Casapueblo sijaitsee Punta Ballenassa.

Carlos Vilaron kotitalon yhteyteen on rakennettu jokunen vuosi sitten hotelli ja ravintola.

Carlos Vilaron taide on hyvin värikästä.

Upea Casapueblo on yksi Vilaron töistä, elävä taideteos.

Casapueblon yhteydessä on erittäin viehättävä terassiravintola. Me pääsimme seuraamaan lounaan lomassa purjehduskilpailuja.

Itse Punta del Esten vierailu jäi hyvinkin pikaiseksi, sen verran vilkas paikka on. Kuumuuden uuvuttamina pulahdimme pikaisesti mereen ennen varsinaisia suosikkirantoja, sillä kaupungin ulkopuolella on erittäin hyviä uimapaikkoja, joissa ei juuri ihmisvilinää näe. Sitä vastoin Punta del Estessä väen määrä on aivan käsittämätön. Tien varret ovat täynnä autoja ja rannat pullistelevat ihmisistä. Joka toinen auto näyttää olevan Argentiinasta. Tästä oli pakko päästä ohi mahdollisimman nopeasti.

Iltapäivävilinää Punta del Estessä.

Punta del Esten kuuluisa taideteos "Käsi". Mario Irrazabal 1982.

Meidän tavoitteena oli löytää joku mukava rauhallinen rantapaikka, jossa voisi rentoutua Montevideon hulinan jälkeen. Punta del Este ei tosiaankaan ole rentoutumista ja rauhoittumista varten, vaan jatkoimme vielä meren rantaa eteenpäin.

Ihana hotelli Jose Iganaciossa. Jokaisessa huoneessa on poreamme ja takka. 

Opasikirjan innoittamana päädyimme Jose Ignacio -nimiseen pieneen kylään. Kirjasen mukaan sieltä olisi pitänyt löytyä vanhaa kalastajakyläidylliä. Ei löytynyt, mutta lopulta kuitenkin erittäin viehättävä pieni hotellli, joka oli aivan täydellinen paikka rentoa viikonloppua varten. Ilta vierähti mukavasti uima-altaalla ja talon antimista ja loistavasta palvelusta nauttien.

Tällä lossilla on työllistävä vaikutus. Kolme kuvassa olevaa henklöä huolehtii lossin menosta.

Aamulla oli taas aika jatkaa matkaa. Päätimme, että merta on nyt nähty riittävästi, ja on aika suunnata vuoristoon. Karttaan piirrettiin reitti Rocha-Minas-Montevideo, ja eikun tien päällä. Matkan aluksi pääsimme testaamaan uruguaylaista lossia. Aika erikoinen kapistus, täytyy sanoa. Lossi liikkui siten, että sen vieressä oli moottorivene, joka kuljetti lossin toiselta rannalta toiselle. Homma toimi moitteettomasti erikoisuudestaa huolimatta.

Vuoristo Itä-Uruguayssa.

Täytyy sanoa, että Uruguayssa ei juuri panosteta opasteisiin. Ajelimme vuoristossa loputtomalta tuntuvan matkan tietämättä oikeastaan missä olimme. Lopulta päädyimme oikeaan paikkaa, vaikka välillä usko meinasikin loppua.

Minas. Sunnuntaisin ei Uruguayn pikkukaupungeissa ole kovinkaan vilkasta katuelämää. Liekö kaikki rannalla?

Minas. Vapauden aukio.

Matkan lopuksi pyörähdettiin vielä Minaksessa lounaalla. Pieni kaupunki oli oikein viehättävä ja voisi olla pidemmänkin tutustumisen arvoinen. Me ajelimme tällä kertaa kaupungin vain pikaisesti läpi ja kurvasimme takaisin Montevideoon.

Tänään illalla sitten matka jatkuu Colonia del Sacramentoon. Edessä on kaksi päivää vierailuja sellutehtaalla ja toivottavasti myös ennätetään tutustua itse Coloniaan. Aikataulu näyttää siltä, että ei toivoakaan ennättää Argentiinan puolelle, ja se kyllä vähän harmittaa. Mutta ehkäpä seuraavalla kerralla sitten.