Monipuolinen Montevideo

Ollaan oltu nyt pari päivää täällä Montevidossa ja täytyy sanoa, että kyllä tarkenee. Täällähän on nyt kesä hippeimmillän, ja lämpötila laskee aika harvoin alle 30 asteen, edes yöllä.

Montevideossa riittää rantaa.

Montevideo on mielenkiintoinen sekamelska vähän kaikkea. Kaupunki on rakentunut pienelle niemimaalle, joten rantaviivaa riittää loputtomiin, myös kaupungin keskustassa. Ihmiset viettävät paljon aikaa rannoilla, erityisesti nyt kun on kesäloma. Merenrantaa kyllä hyödynnetään varsin heikosti. On ranta ja on rambla, mutta siihen se jääkin. Palveluja on tosi heikosti, vaikka voisi kuvitella, että merenrantaan rakentuisi ihan luonnostaan terasseja ja kahviloita.

Näkymä kotipihalta.

Montevideon sydän on Ciudad Vieja eli vanha kaupunki, mutta vilkasta elämää on kyllä muuallakin. Me asustamme noin kymmenen kilometrin päässä vanhasta kaupungista, ja ”omalla alueella” liikkuu paljon ihmisiä ja ravintolat täyttyvät iltaisin. Päivällä on kiva käydä katsomassa keskustan vilinää, mutta muuten ei ole oikeastaan syytä lähteä kotikulmilta mihinkään. Siis silloin kun tässä Montevideossa viettää normaalia elämää.

Joka puolella on graffiteja.

Eilen päätettiin helteestä huolimatta kävellä vanhaan kaupunkiin. Ensin muutama kilometri meren rantaa Ramblaa pitkin ja sen jälkeen sukellettiin sisämaahan. Kymmenen kilometrin kävelyn aikana ennättää kyllä nähdä aika monipuolisen kaupungin.

Ruokatunti.

Joka puolella on uutta ja vanhaa suloisessa sekamelskassa. On rumaa, kaunista ja mitäänsanomatonta. Erityisesti kaupunkikuvaa leimaa runsas graffittien määrä. Suurin osa maalauksista on todella hienoja, ja ne sopivat kaupunkiin hyvin, antavat sille hieman lisää väriä.

Vanhaan kaupunkiin pääsee Plaza Independencian kautta.

Itse vanha kaupunki on mielenkiintoinen paikka. Sen keskiosassa on toimistoja, kauppoja ja ravintoloita ja erittäin mukava ja viehättävä tunnelma. Mutta laitaosat ovat kuin toisesta maailmasta: ränsistyneitä taloja, epämääräisen näköistä porukkaa ja jopa hieman pelottava tunnelma. Turistioppaat ja paikalliset asukkaatkin suosittelevat, ettei vanhaan kaupunkiin kannata mennä ilta-aikaan laisinkaan. Eikä siellä kyllä oikein mitään auki iltaisin olekaan.

Jätehuoltoa uruguaylaisittain. 

Mutta jos joku sanoo että älä mene, niin sinnehän sitä pitää mennä. Löysimme itsemme juurikin vanhasta kaupungista eilen illalla. Käytiin syömässä vanhan kaupungin lähellä ja nähtiin ruokailun jälkeen perinteinen uruguaylainen rumpukulkue. Pakkohan sitä oli ruokailun päätteeksi lähteä seuraamaan ja kuvaamaan. Aikamme kulkueen ympärillä pyörimme, kunnes kaksi poliisia pysäytti meidät ja sanoi, että laittakaahan kamerat pois tai joku ryöstää ne varmasti. Ja laukustakin olisi syytä pitää kovemmin kiinni. Eihän siinä auttanut muu kuin hypätä taksiin ja ajella kotiin. Ehkä sitä nyt täytyy uskoa, että ei vanhaan kaupunkiin illalla, vaikka ei siellä mitenkään vaarallisen tuntuista ollut ennen kuin ne poliisit tulevat pelottelemaan.

Candombea vanhassa kaupungissa.

Mutta siitä rumpukulkueesta vielä. Kyseessä on vanha Afrikan orjilta Uruguayihin kulkeutunut perinne nimeltään Candombe. Candombe on kuulemma yleinen tapa viettää iltaa ystävien kanssa, mutta matkailijoille se näyttäytyy kaduilla rumpukulkueena.  Miehet hakkaavat rumpuja voimakkaasti ja naiset liittyvät mukaan kulkueeseen tanssien. Sanotaan, että Candombe on paljon enemmän kuin pelkkä musiikkityyli, se on uruguaylaisille elämäntapa ja mielentila.

Tänään yritetään päästä illaksi tuossa lähellä sijaitsevaan linnaan, jossa on jazzkonsertti ja viininmaistajaiset. Huomenna sitten autolla tien päälle Punta del Esteen, ja siitä maaseudun rauhaan viikonlopuksi. Ja jos vaan jaksetaan, niin sunnuntaina olisi tarkoitus käväistä Buenos Airesissa. Sinne kun on vain kahden tunnin laivamatka.

Tässä muuten vielä vähän uruguaylaisesta ruuasta.