Cinque Terre - ainutlaatuisia maisemia ja hyvää ruokaa

Näin viime keväänä sattumoisin kuvan Cinque Terren upeista maisemista, ja päätin saman tien, että tuonne on päästävä. Ajoitettiin matka syyskuun alkuun, sillä kuviteltiin että kuumin matkailusesonki olisi silloin jo ohi. Tämä oli kuitenkin virhearvio, sillä sesonki jatkuu kuulemma pitkälle lokakuulle, ja nyt syyskuun alussa kaikki hotellit olivat aivan täynnä ja sitä myöten myös kylät pursusivat amerikkalaisia, saksalaisia ja ranskalaisia turisteja. Onneksi tämä oli kuitenkin matkan ainoita negatiivisia asioita.

Kyllä tällaisen kuvan perusteella voi tehdä matkapäätöksen.

Riomaggiore. Täällä riittää kanssamatkustajia syyskuussakin.

Cinque Terre on alueena ainutlaatuinen. Sen viehätys perustuu pieniin värikkäisiin kyliin, jotka on rakennettu mitä haastavimpiin paikkoihin vuoren rinteille. Talot on kuulemma maalattu aikoinaan kirkkailla väreillä, jotta kalastajat näkivät jo kaukaa mereltä oman talonsa ja pystyivät tarkkailemaan touhuaako vaimo siellä ahkerasti. Alue on kokonaisuudessaan kansallispuistoa ja se tarjoaa vaihtelevat ja monipuoliset mahdollisuudet ulkoiluun. Itse tykkäsin erityisesti siitä, että alueella voi olla koko ajan liikeellä ja nähdä ja kokea uusia juttuja.

Cinque Terre, Riomaggiore.

Me lensimme Helsingistä Milanoon ja jatkoimme Milanon keskusasemalta junalla kohti Cinque Terreä, tarkemmin ottaen ”kotikyläämme” Monterosso al Marea. Cinque Terre muodostuu viidestä pienestä viehättävästä kylästä, jotka sijaitsevat Ligurian rannikolla, kohtuullisen lähellä toisiaan. Kylät ovat pohjoisesta etelään Monterosso, Vernazza, Corniglia, Manarolo ja Riomaggiore. Kylästä toiseen pääsee veneellä, junalla tai jalkaisin, joskin vuonna 2011 sattuneen maanvyörymän jälkeen osa poluista on suljettu. Ja osa on todella rankkoja, vuoristossa kun ollaan.

Vaellusmaastoa Monterosson ja Vernazzan välillä.

Monterosso al Maressa on rannikon paras uimaranta.

Paikallisjunat kulkevat noin 20 minuutin välein kylien välillä.

Minä olin kyllä päättänyt jo etukäteen, että reissun aikana käydään vaeltamassa Cinque Terren kansallispuistossa, mutta jotenkin olin kuvitellut reitit hyvin päällystetyiksi, enkä ihan arvannut että parhaimmillaan tai pahimmillaan mennään pitkin vuortenrinteitä pieniä jyrkkiä polkuja pitkin. Niinpä en ottanut mukaani vaelluskenkiä vaan ihan perinteiset kankaiset Otzit. Yllättävän hyvin niillä kuitenkin pärjäsi olosuhteet huomioon ottaen. Suosittelen kuitenkin ottamaan mukaan ihan kunnon jalkineet.

Ei ehkä maailman parhaat vaelluskengät. Hyvin me kuitenkin pärjättiin :)

Vuori valloitettu. Hikinen, mutta tyytyväinen fiilis.

Päätimme lähteä heti ensimmäisenä päivänä pahimmalle reitille, eli noustiin noin tunnin verran pelkkää ylämäkeä suoraan Monterosson keskustasta. Positiivisena asiana mainittakoon, että tällä reitillä ei juuri muita näkynyt eli saimma nauttia vuoristomaisemasta ihan rauhassa. Reittioppaan mukaan nousuun menee keskimäärin vajaa puolitoista tuntia, mutta me huiskaisimme sen alle tuntiin. Täytyy sanoa, että pikkuisen oli jalat hyytelöä kun päästiin ylös. Ylhäällä päätimme jatkaa vielä eteenpäin eli laskeuduimme vuorenrinnettä Vernazzaan ja kävelimme vielä päivän päätteeksi Vernazzasta takaisin Monterossoon. Kaikkinensa käveltiin noin neljä tuntia, ja loppumatkasta jalat tärisivät jo niin paljon, että kävelystä ei meinannut tulla mitään.

Riomaggiore.

Laivalla pääsee kätevästi kylästä toiseen.

Seuraavana päivänä ajeltiin junalla eteläisimpään kylään Riomaggioreen, tarkoituksena kävellä pari kylän väliä takaisinpäin. Valitettavasti Riomaggioren ja Manarolon välinen reitti, jota myös Rakkauden poluksi kutsutaan, oli yksi sortuneista, eikä sinne siis päässyt. Niinpä päätimme lyhyen Riomaggioreen tutustumisen jälkeen siirtyä Manarolaan laivalla. Laiva on tosi kätevä peli, mutta turistien määrä oli taas ihan mahdoton.

Manarolo.

Manarolosta oli taas tarkoitus jatkaa jalkaisin, mutta tämäkin polku oli suljettu. Onneksi polun alkupäähän pääsi, sillä sieltä oli kerrassaan upeat näkymät Manarolon keskustaan. Seuraavaan kylään ei pääse laivalla sen jyrkkien rantojen vuoksi, joten ei kun takaisin junaan muutamaksi minuutiksi ja nokka kohti Cornigliaa.

Hyvä yritys päästä kävellen Manarolosta Cornigliaan. Valitettavasti polku oli kuitenkin suljettu.

Heikkojalkaisten ei kannata haaveilla Cornigliaan menosta....

Corgniglia eroaa muista kylistä sen vuoksi, että sinne ei pääse laivalla. Juna-asema on ihan rannan tuntumassa, ja kylään päästäkseen pitää nousta melkoiset portaat. Muutaman kerran kävi mielessä portailla huohottaessa, että mäen päällä on syytä olla jotain todella hienoa. Ja olihan siellä, Corniglia on näistä viidestä kylästä oma ehdoton suosikkini. Ehkä vaikean pääsyn vuoksi siellä ei ole niin paljon matkailijoita vaan kaupungin vanhasta keskustasta huokuu ihana italialainen slow life -fiilis. Kapeat kadut, talojen värikkäät seinät ja pienet putiikit luovat sellaista tunnelmaa, että tännehän voisi vaikka muuttaa.

Corniglian kattojen yllä.

Corniglia.

Kaikkinensa kylät ovat hyvin samanlaisia, mutta kuitenkin niin kovin erilaisia. Nyt kun on jokaisessa käynyt, on vaikea sanoa, minkä kylän ottaisi asuinpaikaksi jos alueelle päätyisi uudestaan. Monterossossa on ehkä eniten turisteja ja vähiten aitoa tunnelmaa. Siellä on kuitenkin ylivoimaisesti parhaat rannat, jos sellaisesta tykkää. Vernazza on vuorilta katsottuna todella kaunis ja valokuvauksellinen, mutta tunnelmaltaan ehkä vähinten minua miellyttävä. Corniglia on viehättävin, mutta saavutettavuudeltaan haastavin. Manarola on pieni kylä ja siellä on niin kapea ranta, että asukkaat ovat nostaneet veneet katujen varsille. Oma hauskuutensa siinäkin. RioMaggioressakin on aika viehättävä omalaatuinen tunnelma. Istuskeltiin siellä meren rannalla lounaalla ja nautiskeltiin maistuvia anjoviksia. Hyviä muistojahan siitä väkisinkin jää.

Sardellilla Riomaggioressa.

Manarolassa veneitä säilytetään kaduilla.

Illallinen omalla partsilla, oman hotellin punaviiniä ja herkkuja lähikaupasta. 

Muistilista tulevia matkoja varten:

- Italiassa on tosi kätevä matkustaa junalla ja lippuja saa ostettua helposti aseman lippuautomaateista.
- Cinque Terressä käy monessa paikassa vain käteinen, sitä kannattaa varata reilusti mukaan, sillä varsinkin sesonkina pankkiautomaatit kuulemma tyhjenevät päivittäin
- Osuuspankin kortilla ei saanut käteistä useimmista pankkiautomaateista. Riomaggioresta löytyi onneksi yksi automaatti, josta sai käteistä. Voin kertoa että on oikein mukava rampata kylästä toiseen ilman rahaa ja käydä kokeilemassa jokaista automaattia :)
- Varaa mukaan kunnon jalkineet
- Monterosson ja Vernazzan välinen kävelyreitti on maksullinen ja maksuksi käy vain käteinen. Päivälipun hinta syyskuussa 2014 oli 7,5 euroa. Meillä ei tietenkään ollut riittävästi käteistä mukana, mutta päästiin reitille lastenlipuilla
- Nettiyhteydet rannikolla heikot, TIM-verkossa ei nettiyhteyttä. Jos pitää päästää verkkoon, käytä Windiä.
- Muista, että ravintoloissa maksetaan myös ns. cover charge, Cinque Terren alueella maksu vaihteli 1,5 – 3,5 €/henkilö.