Taas on se aika vuodesta, että office siirtyi muutamaksi päiväksi Amsterdamiin. Välillä tekee hyvää päästä vähän tuulettumaan ja katselemaan maailmaa muualtakin kuin Saimaan rannalta. Tälläkin kertaa sama suunnitelma kuin aikaisemmin eli päivät töitä ja illat sitten humputtelua kaupungilla.
Tällä kertaa sää ei vaan oikein suosinut, melkein koko matkan ajan satoi ja tuuli melko navakasti. Tämä tietysti innosti tiukempaan työntekoon, mutta kaupungilla tuli pyörittyä ehkä hieman normaalia vähemmän. Mutta töissähän täällä ollaan.
Hotellista on pakko kirjoittaa muutama sananen, siksi mielenkiintoinen paikka tämä Inntel on. Mielenkiintoinen siksi, että hotellissa on aika hauska Face Amsterdam -teema. Erilaisten ihmisten kasvoja on seinillä, pöydissä ja erilaisissa tuotteissa. Minusta tämä kuvastaa hyvin Amsterdamin kansainvälistä tunnelmaa.
Toinen kantava teema hotellissa on Amsterdam itse. Kerrokset on nimetty kanavien mukaan ja hotellin käytävät ovat kuin Amsterdamin katuja; lattiamatoissa on viemäreiden kuvia ja seinillä kuvia kauneimmista rakennuksista.
Luin lentokoneessa KLM:n asiakaslehdestä jutun Looks-nimisestä ravintolasta, jota ylistettiin kovin ja kehuttiin miten huippuja hummereita paikasta saa. No jutun innoittamana suunnattiin luonnollisesti Looksiin. Valitettavasti ihan jutun tasoinen ei Looks kyllä ole. Ravintolan ensimmäinen erikoisuus on se, että viini pitää tilata ennen kuin saa edes katsoa ruokalistaa. Itse kun on vanhanaikaisesti tottunut valitsemaan viinin ruuan perusteella.
Hummereitahan sitä sitten tilattiin kun kerran hummereiden takia ravintolaan tultiin. Tarjoilija kertoi, että heidän hummerinsa valmistetaan ihan omalla tavalla, koska se tapa on heistä parempi. No, makuasioista ei voi kiistellä, mutta minusta tämä oli kyllä huonoin hummeri, jonka olen koskaan syönyt. Lihaa ei ollut nimeksikään, ja se vähä minkä sai kuoresta kaavittua irti, oli pehmeää mössöä, ei minkäänlaista purutuntumaa.
Paras osio oli kuitenkin vielä edessä. Tarjoilijan kysyessä oliko ruoka hyvää, vastasimme että hummeri ei ollut ihan toiveiden mukaista. Hän kysyi, oliko se ehkä liian pehmeää. Ja kun vastasimme että kyllä, niin tarjoilija alkoi kertoa kuinka hummerin liha muuttuu pehmeäksi jos hummeri on stressaantunut kun se tapetaan. Ja meillä oli nyt käynyt niin huono tuuri, että meille tarjoiltiin stressaantuneita hummereita. Vakava asia, mutta tästä riitti naurua moneksi kerraksi :)
Olen usean reissun yhteydessä puhunut että joskus olisi kiva päästä jazz-klubille, ja nyt se toive sitten toteutui. Googlailin Amsterdamin jazz-klubeja ja valitsin ihan summa mutikassa yhden, joka kuulosti mukavalle. Ja ihan hauska paikkahan se olikin, Cafe Alto nimeltään. Pieni, ahdas, mutta erittäin tunnelmallinen baari, jossa on joka ilta elävää musiikkia.
Tällä kertaa bändi ei kuitenkaan soittanut jazzia vaan salsaa. Laulaja totesi, että jos musiikki aiheuttaa halun tanssia niin antakaa mennä vaan. Ja mehän annettiin, eihän salsaa voi kuunnella tanssimatta.
Ja sitten takaisin Saimaalle.
Tällä kertaa sää ei vaan oikein suosinut, melkein koko matkan ajan satoi ja tuuli melko navakasti. Tämä tietysti innosti tiukempaan työntekoon, mutta kaupungilla tuli pyörittyä ehkä hieman normaalia vähemmän. Mutta töissähän täällä ollaan.
Mielenkiintoinen Inntel hotel
Hotellista on pakko kirjoittaa muutama sananen, siksi mielenkiintoinen paikka tämä Inntel on. Mielenkiintoinen siksi, että hotellissa on aika hauska Face Amsterdam -teema. Erilaisten ihmisten kasvoja on seinillä, pöydissä ja erilaisissa tuotteissa. Minusta tämä kuvastaa hyvin Amsterdamin kansainvälistä tunnelmaa.
 |
| Erilaiset iloiset kasvot koristavat mm. pöytiä. |
 |
| Huomioi hotellin lattia, joka on kuin tie viemäreineen. |
Toinen kantava teema hotellissa on Amsterdam itse. Kerrokset on nimetty kanavien mukaan ja hotellin käytävät ovat kuin Amsterdamin katuja; lattiamatoissa on viemäreiden kuvia ja seinillä kuvia kauneimmista rakennuksista.
Stressaantuneita hummereita
Luin lentokoneessa KLM:n asiakaslehdestä jutun Looks-nimisestä ravintolasta, jota ylistettiin kovin ja kehuttiin miten huippuja hummereita paikasta saa. No jutun innoittamana suunnattiin luonnollisesti Looksiin. Valitettavasti ihan jutun tasoinen ei Looks kyllä ole. Ravintolan ensimmäinen erikoisuus on se, että viini pitää tilata ennen kuin saa edes katsoa ruokalistaa. Itse kun on vanhanaikaisesti tottunut valitsemaan viinin ruuan perusteella.
 |
| Alkupalaksi ostereita. |
Hummereitahan sitä sitten tilattiin kun kerran hummereiden takia ravintolaan tultiin. Tarjoilija kertoi, että heidän hummerinsa valmistetaan ihan omalla tavalla, koska se tapa on heistä parempi. No, makuasioista ei voi kiistellä, mutta minusta tämä oli kyllä huonoin hummeri, jonka olen koskaan syönyt. Lihaa ei ollut nimeksikään, ja se vähä minkä sai kuoresta kaavittua irti, oli pehmeää mössöä, ei minkäänlaista purutuntumaa.
 |
| Stressaantunut lobsteri. |
Paras osio oli kuitenkin vielä edessä. Tarjoilijan kysyessä oliko ruoka hyvää, vastasimme että hummeri ei ollut ihan toiveiden mukaista. Hän kysyi, oliko se ehkä liian pehmeää. Ja kun vastasimme että kyllä, niin tarjoilija alkoi kertoa kuinka hummerin liha muuttuu pehmeäksi jos hummeri on stressaantunut kun se tapetaan. Ja meillä oli nyt käynyt niin huono tuuri, että meille tarjoiltiin stressaantuneita hummereita. Vakava asia, mutta tästä riitti naurua moneksi kerraksi :)
Jazz-klubille
Olen usean reissun yhteydessä puhunut että joskus olisi kiva päästä jazz-klubille, ja nyt se toive sitten toteutui. Googlailin Amsterdamin jazz-klubeja ja valitsin ihan summa mutikassa yhden, joka kuulosti mukavalle. Ja ihan hauska paikkahan se olikin, Cafe Alto nimeltään. Pieni, ahdas, mutta erittäin tunnelmallinen baari, jossa on joka ilta elävää musiikkia.
 |
| Salsaa Altossa. |
Tällä kertaa bändi ei kuitenkaan soittanut jazzia vaan salsaa. Laulaja totesi, että jos musiikki aiheuttaa halun tanssia niin antakaa mennä vaan. Ja mehän annettiin, eihän salsaa voi kuunnella tanssimatta.
Ja sitten takaisin Saimaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti