sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Ihana Italia

Taas takana neljä päivää ihania Italia-elämyksiä. Ei siitä mihinkään pääse, että Italia on vienyt sydämeni, ja sinne on suunnattava aina uudestaan ja uudestaan. Mutta kukapa voisi olla rakastamatta mahtavia makuelämyksiä, viehättäviä vanhoja kaupunkeja ja mukavan hidasta tunnelmaa. En minä ainakaan.

Veronan vanha kaupunki.



Tällä kertaa lennettiin Lappeenrannasta Bergamoon. Ikävä vaan että nämä lennot loppuvat lokakuun jälkeen. Toivottavasti eivät kuitenkaan lopullisesti, sillä tämä yhteys on näin savonlinnalaisen näkökulmasta todella toimiva. Vajaa parin tunnin ajomatka ja olet kentällä, auton saa kentän laidalle järkihinnalla parkkiin, eikä tarvitse jonotella pitkään. Ja Lappeenrannan lennoilla taputetaan vielä raivokkaasti kun lentokapteeni on saanut koneen tuotua turvallisesti kentälle :) Tämä johtunee melko suuresta venäläismatkustajien määrästä.

Tunnelmaa Bergmon yläkaupungissa.

Lentokohde Bergamo oli todella positiivinen yllätys. Luulen että aika harva suomalainen on käynyt täällä lomailemassa. Valitettavasti meillä jäi aikaa Bergamoon tutustumiseen vain muutama tunti, mutta sinä aikana syntyi varmuus siitä, että sinne on päästävä uudestaan. Omasta mielestäni Bergamo on viehättävämpi kuin vieressä sijaitseva Milano. Toki nämä ovat makuasioita, mutta pikkukaupungin tyttö viihtyy pikkukaupungissa.

Vihdoin Gardalle


Vaikka olen vieraillut Italiassa usein, on Gardajärvi jäänyt jostain syystä väliin. Niinpä suuntasimme suoraan Bergamosta Gardan eteläkärkeen Sirmioneen. Ensimmäiset huumaavan turkoosit vilaukset Gardasta saivat vakuuttumaan että nyt ollaan tultu oikeaan paikkaan. Vanhan kaupungin porteista sisään saavuttaessa olin jo aivan aseeton. Yhdistelmä upeaa järvimaisemaa ja italialaista vanhaa pittoreskia kivikaupunkia on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Jos joskus muutan Italiaan, muutan ehdottomasti tänne.

Sirmionen vanha kaupunki.

Sirmionen matkailusivuilla sanotaan, että Sirmione ei ole ehkä Italian tunnetuin lomakohde, mutta kuvat Sirmionen vanhaa kaupunkia reunustavasta Scaligerin linnasta ja roomalaisen villan raunioista eli Crotto di Catullosta koristavat lähes jokaista Italian matkaopasta. Ei voi mitään, mutta jotenkin tästä tulee mieleen oma rakas kotikaupunki Savonlinna.

Illanviettoa Sirmionen rantaterassilla.
Auringolasku Sirmonessa.

Mahtava merellinen pasta.

Ensimmäinen ilta menikin sujuvasti mahtavan turkoosia Gardaa ja oranssia auringonlaskua ihaillen ja vanhan kaupungin tunnelmaa fiilistellen. Ilta kruunattiin Culatellolla, Parmesanilla, marinoiduilla sienillä, mahtavalla pastalla ja suklaafondantilla, joka pisti todella huokailemaan. Aika moni muu ravintolavieras tilasi tämän saman jälkiruuan kun kuuli huudahtelumme :)

Herkullinen suklaafondant.

Raunioita ja suuteloja Julian parvekkeella    


Seuraavan päivän aloitimme aamulenkillä Sirmioneen kärkeen, Crotto di Catullukseen. Nämä roomalaisen villan vanhat rauniot ovat varsin vaikuttavat ja niemen kärjestä näkee lähes Gardan toiseen päähän.

Grotte di Catullo.

Rauniovierailun jälkeen päätimme piipahtaa Veronassa, jonne ei ole kuin 40 kilometrin matka Sirmionesta. Ajatuksena oli että ajellaan Veronaan Gardan rantoja pitkin, mutta toteutus ei ollut ihan yhtä toimiva kuin idea. Järveä reunustava tie on todella ruuhkainen, eikä tieltä lopulta juuri Gardaa näe. Saimme käytettyä tähän 40 kilometriin yli tunnin, mutta perille löydettiin kuitenkin.

Veronan vanha kaupunki.

Verona on viehättävä kaupunki, joka on saanut Unescon maailmanperintökohteen arvon. Vanhan kaupungin kapeat kujat tarjoavat perinteistä viehättävää Italiaa: mukavia ravintoloita, herkullisia jäätelötiskejä ja upeita muotiluomuksia. Kyllä täällä viihtyisi pidempäänkin.

Verona, Arena. Ehkä ensi kesänä tänne oopperajuhlille.

Päätimme katsastaa Veronan must-nähtävyydet eli roomalaisen amfiteatterin Arenan ja Julian kotitalon. Harmiksemme Veronan oopperajuhlat olivat päättyneet vain muutama päivä aikaisemmin, mutta oopperajuhlilla vierailu on varmasti hyvä syy saapua Veronaan uudelleen. Näen jo sieluni silmin Romeon ja Julian traagisen tarinan loppukohtauksen Arenan huikealla näyttämöllä.

Julian kotitalon parvekkeella.

Shakesperen traaginen Romea ja Julia -tarina on tehnyt Veronasta maailmankuulun rakastavaisten kaupungin. Suuntaamme Julian kotitalolle, jonne päästyämme piti tietenkin sännätä suutelemaan sille kuuluisalle parvekkeelle, jonka alla Romea on tunnustanut palavaa rakkauttaan Juliaa kohtaan. Talo on muutenkin varsin viehättävä ja se kannattaa käydä katsomassa vaikka parvekkeella suuteleminen ei innostaisikaan. Kai meissä jokaisessa kuitenkin asuu pieni romantikko, jota Romeon ja Julian tarina liikuttaa.

Saimaalaiset Gardalla


Illaksi suunnattiin taikaisin Sirmioneen. Vuokrasimme veneen ja kuljettajan ja cruisailimme pitkin Gardaa. Tämä on myös asia, jota ei kannata jättää Gardalla väliin. Upea järvi pääsee oikeuksiinsa kun sitä katselee järven päältä. Saimme oikein mukavan kuljettajan, joka kertoili paikkojen taustoja ja historiaa. Erityisen kiinnostava on kaupungin edustalla sijaitseva kuuma lähde, josta otetaan mineraalpitoinen ja vahvasti rikintuoksuinen vesi kaupungin termisiin kylpylöihin.

Veneretkellä Gardalla.

Illaksi suunnattiin vielä Terme di Gardan kylpylään, jossa sattui olemaan pidennetty aukioloaika puoleen yöhön. Kaikenlaisten kommellusten jälkeen pyörähdimme kuitenkin melko pikaisesti altaalla. Vinkkinä muille kylpylään menijöille, että ilman sandaaleja ei saa mennä altaalle, ja sandaaleja ei voi ostaa kylpylästä. Eli jos aiot vierailla kylpylässä niin ota omat tossut mukaan.

Piipahdus viinileirillä


Perjantaiaamuna ajelimme Bolognaan, josta meidät noukki kyytiin iloinen porukka suomalaisia viiniklubilaisia. Kuohuviiniaamiaisen jälkeen nousimme ylös Pianoron kylään, Podere Rioston viinitilalle. Heti alusta lähtien oli selvää, mitä tilalla tehdään: täällä nautitaan elämästä  niin kuin Italiassa vain osataan. Syödään hyvin, juodaan hyvin ja annetaan ajan soljua ihanan hitaasti eteenpäin.



Ensimmäisen viinitilapäivän ohjelmassa oli hyvä lounas ja tasting. Tämän tilan viinit ovat maukkaita, pirskahtelevia ja laadukkaita. Tilan isäntä muistaa mainita useaan otteeseen, että he panostavat mielummin laatuun kuin määrään ja siksi heidän tuotanmääränsä eivät ole suuren suuria. Viinilistalta näkee, että useat tilan viinit ovat saaneet erilaisia palkintoja.

Illallisella Pianorossa.

Iltaa vietetään Pianoron kylällä, mukavassa ravintolassa. Nautimme paikallisia herkkuja ja tilan viinejä italialaisten isäntiemme johdolla. Ja voi sitä iloista puheensorinaa ja laulun määrää, mikä meistä suomalaista voi lähteäkään. Italiassa äänekäs illanvietto lienee enempi hyvä kuin pahe, toisin kuin meillä Suomessa. Taas yksi hyvä syy lisää rakastaa Italiaa. Se kupliva riemu, joka syntyy hyvän ruuan, pirskahtelevan juoman ja mukavan yhdessä olon seurauksena.

Time to harvest


Seuraavana päivänä päästäänkin sitten tositoimiin. Tilan isäntä osoittaa meille alueen, josta meidän tulee kerätä rypäleet. Käymme töihin aloittelijan innokkuudella ja korit täyttyvät nopeasti Shiraz-rypäleistä. Kun tulee punnituksen aika, toteaa tilan isäntä että tulos on ihan ok. Olemme keränneet rypäleitä 57 kiloa tunnissa, kun ammattilainen kerää noin 80 kiloa. Tosin ainakin omalta osaltani aika meni valokuvaamiseen ja prosessin ihmettelyyn enemmän kuin keräämiseen. Valitettavasti viinileiri loppuu osaltamme tähän, muut jatkavat vielä pari päivää.

Viinileiriläiset sadonkorjuuhommissa.


Sadonkorjuu on mukavaa puuhaa.

Saimme myös todistuksen siitä, että olemme tehneet ahkerasti töitä tilalla.

Sadonkorjuupäivän päätteeksi on aika palata Bergamoon. Teemme matkasuunnitelmat niin että meille jäisi edes muutama tunti fiilistellä Bergamoa. Keikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan, sillä ensimmäinen juna onkin täynnä ja seuraava hitaampi juna hajoaa matkalle. Siirrymme muiden mukana hajonneesta junasta lähijunaan, vaikka emme juuri italiankieltä osaamattomina ymmärrä mistä on kyse. Sen saamme selville, että lähijuna ei mene Milanon keskusasemalle, siis sinne minne meidän olisi pitänyt päästä jatkaaksemme Bergamoon. Niinpä hyppäämme ulos junasta Lodi-nimisessä paikassa ja otamme taksin. Eipä olisi taas uskonut että noin 50 kilometrin matkaan voi mennä yli tunti. Mutta näin tässä vaan kävi.

Akrobatia-show Bergamossa.

Sen verran on vielä illalla voimia jäljellä että nousemme funicularilla Bergamon yläkaupunkiin ja käymme syömässä kuulema kaupungin parhaat pitsat. Yläkaupunki on todella viehättävä ja sitä tekisi mieli tutkailla enemmänkin. Mutta seuraavalla reissulla sitten.