Kokkikoulussa Muppet Show tyyliin:-)

Eilen oli sitten vuorossa Temple barin kokkikoulu, jossa opeteltiin laittamaan khmer-ruokaa. Kurssilla ei ollut muita osallistujia, joten saimme varsin tehokasta opetusta. Toinen kokkiopettajista ei tosin antanut meidän tehdä juuri mitään, vaan halusi tehdä itse kaiken.

Kokkioppilas ja sen hieno hattu:-)

Ennen kokkauksen aloittamista kävimme paikallisella elintarviketorilla. Kaikki ainekset oli jo hankittu, mutta meille esiteltiin toripöydiltä, mitä raaka-aineita tulisimme käyttämään. Täytyy kyllä tunnustaa, että kuumassa hallissa toripöydillä retkottavat kanat ja kalat eivät olleet omiaan herättämään ruokahalua. Kasvikset ja hedelmät sitä vastoin olivat oikein herkullisen näköisiä.

Yrttitiskejä Old marketissa.

Torikierroksen jälkeen ryhdyttiin sitten hommiin. Minä olin valinnut listalta tuoreet kevätkääryleet, khmer-keiton ja baanijälkkärin. Tuula teki muuten saman, mutta alkupalaksi valikoitui mangosalaatti. Meidän osuutemme oli pääsääntöisesti juuresten ja hedelmien pilkkominen, muuten oltiin vähän statistin roolissa.

Tuula raastaa.

Kaikkiin ruokiin (jälkiruokaa lukuunottamatta) käytettiin samoja mausteita eli suolaa, sokeria, kanasuolaa, palmusokeria, mustapippuria ja jotain jota kutsuttiin nimellä fish sauce. Pullon kyljessä oli kyllä ravun kuva ja sen sisältö oli koostumukseltaan jotain etikantapaista, joten jäi vähän epäselväksi mistä aineesta oli kyse. Joka paikkaan sitä kuitenkin laitettiin. Mahtaakohan tätä ainetta löytyä Suomesta?

Fresh spring rolls.

Minä kierittelin sujuvasti kostutetun riisipaperin väliin lihaa, yrttejä, kurkkua, ituja ja porkkanaa. Lopputuloksena oli viisi valtavan kokoista pötköä, joista jaksoin syödä kaksi. Mutta tosi hyviä ne olivat, pitää ehdottomasti kokeilla joskus kotonakin. Myös Tuulan mangosalaatti oli tosi hyvää.

Yhden hengen annos keittoa.

Pääruuaksi keittelimme siis soppaa, kummallekin omalla kattilalla. En oikein ymmärrä miksi ihmeessä kummallekin keitettiin litra keittoa, ei kukaan sellaista määrää pysty syömään. Parhaamme yritimme, mutta suurin osa keitoista meni roskiin, sääli sinänsä. Jälkiruuaksi keitimme banaaneja sokerissa ja kookosmaidossa. Lopputuloksena oli omituisennäköinen tahna, mutta ihan syömäkelpoista siitä kuitenkin tuli.

Opettajat.

Kokkauksen jälkeen tytöt sitten kysyivät suoraan, että kai te meille jotain maksatte. Tämä on täällä normaali käytäntö eli palveluammateissa olevat odottavat, että asiakas maksaa heidän palkkansa ostamansa tuotteen päälle. Eikä täällä kukaan tosiaankaan arastele pyytää rahaa. Halusimme vielä ostaa mukaamme pienet kätevät raastimet ja tytöt lähtivät mukaamme torille niitä hakemaan. Tämäkin on normaali käytäntö eli kun he vievät asiakkaan tietylle torikojulle, he saavat provision tekemistämme ostoksista.

Yhden dollarin hierontaa

Illalla lähdimme vielä guljailemaan yötorille. Torin yhden kadun varsi on täynnä hieromapisteitä, joihin voi vain istahtaa ja tilata joko jalka- tai hartiahieronnan. Me nautiskelimme dollarilla n. 15 minuutin jalkahieronnan. Voi kun tällaisen palvelun saisi Suomeenkin. Töiden jälkeen pysähtyisi pikahierontaan ja sen jälkeen voisi mennä rentoutuneena kotiin. Mutta eihän se meidän palkkarakenteella onnistu.

Hierontapiste Night Marketilla.

Tänään olisi vielä ohjelmassa shoppailua ja illallinen hienossa riippukeinuravintolassa. Ja huomenna kotia kohti. Johan tämä kylä on nähtykin eli mukava on jo kotiin Saimaan rannalle päästäkin. Jos joku harkitsee Kambodzan matkaa niin suosittelen kyllä Siem Reapia, mutta niin että tämä kohde olisi osa kiertomatkaa. Jos näillä tiedoin olisin varaamassa matkaa niin rakentaisin kokonaisuuden Siem Reap-Phnom Penh-Sihanoukville. Ja kaikissa noin kolme päivää.