Tbilisi - ei rakkautta ensisilmäyksellä

Ensikosketus Georgiaan aamuyöstä pitkän matkapäivän jälkeen. Onneksi ensivaikutelman jälkeenkin on elämää, sillä ihan parhaintaan Georgia ei alkuun näyttänyt. Lentokoneen pyörät ennättävät hädintuskin hipaista maata, kun ensimmäiset georgialaiset pönkäisevät pystyyn ja alkavat kiskoa tavaroitaan ylähyllyltä pois. Lentoemon varoitukset kaikuvat kuuroille korville. Ja tämäkös väsynyttä, säntillisyyteen tottunutta suomalaista ärsyttää. Passijonossa vilkkaimmat painavat ohituskaistaa luukulle, ja taas jää suomalainen kiukkuisena ihmettelemään mitä nyt tapahtui. Kun tähän lisätään vielä perinteinen ylinopeutta kaahaava ja huijaava taksikuski, on ärsytyskynnys ja melkoisen korkealla. Hotelliin onneksi päästään ja huonekin löytyy, vaikkakaan ei se, mikä on tilattu.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Aamupalaksi juustoisia khatsapureja, omeletteja,
salaatteja ja hyvää paikallista teetä. Ja taas hymyilyttää.

Mutta eipä hätää. Hyvin nukutun yön ja jättimäisen ja ihanan rasvaisen aamiaisen jälkeen elämä alkaa näyttää jo valoisammalta. Respan täti järjestää meille ystävällisesti paremman huoneen ja eikun uteliaana kaupunkia tutkimaan.

Köysiradalta ja Narikala-linnoitukselta on loistava näköala kaupungin yli.

Matkan suunnitelma menee niin, että ensimmäinen päivä käytetään orientoitumiseen ja seuraavat päivät sitten käydään täsmänä tärkeimmiksi koetut kohteet. Orientoituminen on hyvä aloittaa hotellin vierestä lähtevältä köysiradalta, joka johtaa kaupungin yläpuolella olevalle Narikala-linnoitukselle. Ylhäältä saa hyvin perspektiiviä kaupunkiin. Tosin myöhemmin osoittautuu, että perspektiivi ei ehkä ollut ihan niin hyvä kuin aluksi vaikutti.

Äiti Georgia tervehtii vieraita viinin kera ja vihollisia miekalla.
My kind of lady:-)

Ensimmäinen päivä vierähti enemmän ja vähemmän haahuillessa ympäri vanhaa kaupungia. Kun ruokamatkalla ollaan, niin syötyä tuli melkoisesti, mutta onneksi muutakin ennätettiin. Päällimmäiseksi kaupungista jää mieleen huonot opasteet. Niitä on aivan käsittämättämän vähän ja suurin osa opasteista on gruusian kielellä. Ja kun tämä kieli ei taivu, niin itsensä kartalle saattaminen tuntuu hieman haastavalta. Osansa tietenkin silläkin, että täälläkin tehdään karttoja pirun pienellä fontilla:-)

Suurin osa taloista on aivan kamalassa kunnossa.

Kaupunki on todellä ränsistynyt. Raihnaisen pinnan alta voi kuitenkin löytää viehättävän vanhan Tbilisin, pitää vain osata katsoa. Vanhan rinnalle nousee kovaa vauhtia uutta. Jopa niin kovaa, että kadut ovat osin pelkkää kuoppaa ja taloista on jäljellä vain ulkoseinät. Kehitys rahoitetaan kuulema amerikkalaisten rahoilla.

Tbilisissä olisi hyvä osata gruusiaa...

Orientoitumispäivän saldoa: varo kaaosmaista liikennettä, älä turhaan etsi suojatietä, sellaisia ei täällä ole, matkailuneuvonnan kartoissa on niin pientä printtiä että sinne asti ei kannata karttaa lähteä hakemaan, kartat ovat melkolailla turhia muutenkin, sillä niistä puuttuu puolet katujen nimistä ja lähes kaikki katujen nimet on kuitenkin merkitty vain georgiaksi. Niin, ja ruoka on hyvää ja sitä kannattaa syödä paljon:-)

Geogialainen keittiö on erittäin hyvä.

Toivottavasti postaus ei anna ihan väärää kuvaa Tbilisistä, joka on kuitenkin kaikessa ränsistyneisyydessään hyvinkin viehättävä kaupunki. Orientoitumispäivän saldo nyt sattui olemaan negatiivisvoittoinen, mutta tänään oli aivan loistava päivä täynnä upeita elämyksiä. Niistä sitten enemmän kun jaksan seuraavan kerran avata koneen. Rikkikylpy rentoutti sen verran, ettei jaksa enää valvoa yhtään.