Irkutsk - Vladivostok

Huh huh, viimeinen junaosuus kesti melkein neljä päivää. Ei saattanut olla järkevää jättää loppuun näin pikää osuutta, mutta näin tällä kertaa. Kaikkiaan tälle osuudelle kertyi matkaa yli 4000 kilometriä. Matkan aikana siirryttiin Siperian läpi Kaukoitään, ja siellä Vladivostokiin. Onneksemme päädyimme koko pikän junan ainoaan kunnolliseen ja uuteen vaunuun. Itse asiassa vaunu oli koko matkan paras, ja porukkaakin oli niin vähän, että vessaan ei tarvinnut jonottaa ja saatiin pitää koko hytti itsellämme.

Junassa on tunnelmaa.

Uudesta vaunustamme huolimatta ilmastoinnista ei ollut tietoakaan. Tämän olisi toki nähnyt jo junalipun merkinnöistä, jos olisi varausvaiheessa ymmärtänyt tarkistaa. Silloin en tiennyt, nyt tiedän. Viime päivät ovat olleet tosi lämpimiä, mikä tarkoittaa myös sitä, että junassa oli melko lämmintä. Kun siihen lisää vielä flunssan aiheuttamat lämpötilan vaihtelut, oli olo välillä melko tukala. Sorruin jopa hetkellisesti haaveilemaan omasta sängystä. Mutta vain hetkellisesti. Tänne tultiin ajelemaan junalla läpi suuren Venäjän ja vielä nauttimaan siitä. Ja näin myös tehtiin:-)

Oma hytti - kullan kallis.

Trans-Siperian loppuosuus poikkeaa alkumatkasta melkoisesti. Tasankojen sijaan ajellaan Baikalin rantoja pitkin, kavutaan vuoristoon ja körötellään Kiinan rajan läheisyydessä. Kylät ovat tosin yhtä rähjäisiä ja radan varret yhtä likaisia koko matkan. Talojen ikkunaluukut toki muuttuvat värikkäämmiksi mitä idemmäksi tullaan.

Näkymiä junan ikkunasta.

Kun alkumatkasta pysähdeltiin kunnon asemille, joilla saattoi käydä kahvilassa ja pyörähtää netissäkin, nyt pysähdeltiin pieniin kyläpahasiin, joiden asemia ei voi juuri asemiksi kutsua ja jaloitteleminen oli mahdollista vain kahden junan välissä kapealla seisakeella. Mutta jaloittelemaan on päästävä, ei ihmiskeho kestä monen päivän paikallaan oloa.

Jaloittelua asemalla.

Selvittiin Irkutskiin saakka edes näkemättä junien platskartaa. Eilen päätimme lähteä illalliselle ravintolavaunuun, vaikka tiesimme hyvin ettei sieltä mitään mieleistä saakkaan. Matka ravintolaan kulki kuuden täpötäyden platskarta-vaunun läpi. Ei voi sanoa muuta kuin että ne ovat varsin kammottavia paikkoja hajuineen ja täyteen ahdettuine paikkoineen. Harkitsimme vielä joku viikko sitten, että olisimme menneet yhden välin platskartassa ihan kokemuksen vuoksi, ja voin kertoa että matkaseurue kiitteli aika vuolaasti kun olin kuitenkin päättänyt jättää tämän kokeilun väliin.

Matka sujui muuten oikein jouhevasti, mutta yhdellä asemalla meinasi tulla kiire junaan. Päätettiin käydä aseman vieressä kaupassa, ja sillä aikaa junamme edestä kulki kai kilometrin mittainen tavarajuna. Jouduttiin kiertämään takaisin junalle ylikulkusillan kautta ja kun päästiin laiturille, niin kaikki muut olivat jo junassa ja vaunuemäntä huiskutteli, että juoskaa kovempaa. Minusta ennätettiin ihan hyvin, mutta saatiin kyllä muuten niin mukavalta vaunuemolta kunnon sajakat. Sanoi, että sydän meinasi pysähtyä meidän vuoksi, eikä hän päästä meitä enää koko matkalla ulos junasta. Seuraavalla assalla hiivittiin vaivihkaa pihalle, mutta kun palattiin takaisin, niin torut jatkuivat. Lausuttiin yhteen ääneen juhlallisesti, että tästä eteenpäin tulemme aina ajoissa junaan:-). Junamatkan päätteeksi emo tuli vielä moikkaamaan ja toivotteli iloisesti hymyillen hyvää jatkoa "huligaaneille".

Junaevästä.

Aamu junassa alkaa aina teellä ja piirakkaneidon tuomilla lämpimäisillä. Tämän reitin tarjontaan kuuluivat kaali- ja perunapiirakat sekä pitsat. Alussa neito kaahasi kärryllään hyttimme ohi, mutta loppumatkasta hän paukkasi jo iloisesti hymyillen suoraan hyttiin. Saatettiin olla hänen tuottoisimmat asiakkaansa. Toisaalta saattaa olla, että henkilökohtainen piirakkakiintiöni on täysi aika pitkäksi aikaa.

Perillä Vladivostokissa.

Tässä vaiheessa matkaa on pakko antaa tunnustusta Venäjän rautateille. Lipun ostaminen verkkokaupasta oli vaivatonta, henkilökunta opasti asemilla kuinka liput lunastetaan automaateista, kaikki vaunuemännät ja -isännät ovat pitäneet meistä hyvää huolta ja vaunut pidetään siistissä kunnossa. Ruoka on huonoa, mutta niinhän se kai aina rautateillä.