perjantai 10. toukokuuta 2013

Vladivostok. Vihdoin perillä.

10 000 kilometriä junassa takana, ja täällä ollaan, Tyynenmeren rannalla, Vladivostokissa. Ensivaikutelma kaupungista on positiivinen, voisi jopa luulla olevansa jossain muualla kuin Venäjällä. Kontrasti erityisesti karuun Siperiaan on suuri. Meri antaa kaupunkiin oman säväyksensä, samoin keskustaa leimaava mäkisyys. Vladivostokiahan kutsutaan Venäjän San Fransiscoksi. Kaupunkia ehostettiin viime vuonna pidettyä Opec Russiaa varten, ja jälki on hyvää.

Vladivostokissa meri on läsnä kaikkialla.



Saavuttiin iloisin mielin kaupunkiin ja lähdettiin etsimään hotellia. Olin jo kehunut kovasti ennakkoon, että otin sitten Vladivostokista vähän paremman hotellin kun viimeinen junamatka oli niin pitkä. Mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Talo, jossa hotelli sijaitsi, löytyi helposti. Mutta itse hotelli olikin kinkkisempi homma. Kyltti löytyi kyllä, mutta meni muutama tovi selvittää kuinka hotelliin pääsee sisälle. Lopulta päätin seurata asianajotoimiston kylttejä, ja sieltähän se "hotelli" sitten löytyi. Yhteensä kolme huonetta, eikä respaa laisinkaan. Kun olin aikani huhuillut käytävällä, löytyi jostain rouva, joka sanoi, että ei teidän tarvitse tänne jäädä, hän voi suositella parempiakin hotelleja. Päädyttiin kuitenkin jäämään rouvan hoteisiin ja lopulta käytävältä löytyi tosi siistit ja kivasti sisustetut huoneet. Mutta sanotaan nyt kuitenkin vaikka niin, että en välttämättä suosittele hotellia.


Hotelli ja saunaklubi.

Saunakyltin innoittamana kävin kyselemään pääsisikö saunaan. Rouva katseli vähän vinoon, mutta sanoi että toki vaan. Hieman ihmettelin saunomisen kallista hintaa, mutta sekin selvisi kun pääsimme saunomaan. Kyseessä olikin herrojen saunaklubi strippilavoineen ja muine tykötarpeineen. Vaan samapa se, sauna oli hieno ja löylyt hyvät. Eipä olisi voinut parempaa toivoa kahden viikon junamatkan jälkeen kuin hyvät löylyt ja kylmä olut.


Suomalaiset naiset Vladivostokin humussa.

Rouva osoittaui taas venäläiseen tapaan erittäin puheliaaksi ja ennätimme käydä kaiken maailman asiat läpi saunomisen päätteeksi. Hän ei ollut koskaan tavannut yhtään suomalaista ja oli kovin ihmeissään kuinka me voimme olla niin iloisia ja mukavia. Hänelle kun oli kerottu, että suomalaiset naiset eivät ole kovinkaan sympaattisia. Näin sitä on taas kohennettu Suomi-kuvaa maailmalla:-)


Vladivostokin uusi silta.

Mutta Vladivostokista. Kaupunki oli tosi positiivinen yllätys. Voitonpäivän kunniaksi satamissa oli paljon ulkomaisia laivoja juhlaliputuksessa ja sitä kauttakin kansainvälinen fiilis. Paikat oli laitettu prameaksi Voitonpäivän kunniaksi ja menoa ja meininkiä riitti koko päiväksi. Kävimme tutustumassa S-56 sukellusveneeseen ja ajelimme funicularilla. Muuten aika kului vain kaupunkia fiilistellessä.


Torpedo S-56 sukellusveneessä.

Funicularilta tullessa kävelimme pienen kirkon ohi ja jäimme katselemaan kun nuori poika soitti taitavasti kirkonkelloja. Poika huikkasi minulle, että tule kokeilemaan, ja minuahan ei tarvinnut kahdesti käskeä. Yllättävän raskasta puuhaa ja käy myös korviin kun sattuu sopivaan kulmaan kellojen alle.


Pääsin soittamaan nuoren herran kanssa kirkonkelloja.

Pitää taas antaa tunnustusta siitä, kuinka venäläiset osaavat juhlia. Kaupunki oli koristeltu hienosti ja koko päivän oli monenlaista ohjelmaa. Varmaan jokainen kynnelle kykenevä oli tullut keskustaan. Joka ainoassa kaupassa ja ravintolassa oli huomioitu Voitonpäivä. Henkilökunta oli pukeutunut teeman mukaisesti, jossain näyttettiin filmejä toisesta maailmasodasta, osa oli tehnyt Voitonpäivän menun tai tarjouksia. Koko kaupunki eli mukana tapahtumassa.


Komea kaupunki juhlapuvussaan.

Lentokentälle mennessä saatiin taas perinteinen taksikuski, jolla oli vankat mielipiteet kaikista asioista. Tämä kiihtyi erityisesti puhumaan autoista. Kukaan ei kuulema Vladivostokissa osta venäläisiä autoja vaan kaikki on tuontitavaraa. Jos autotehdas avaa tehtaan Venäjällä, niin autojen laatu laskee heti. Venäläiset kun tekevät hutiloiden ja välinpitämättömästi töitä. Mitäpä tuohon sitten sanomaan...

Mutta hei onpas mukava palata kotiin. Monta elämystä, monta tarinaa ja monta tunnelmaa rikkaampana:-)