Jekaterinburg - Irkutsk, hytti nro 6

Tähän saakka junien aikataulutus on mennyt aivan nappiin. Jekaterinburgissakin ennätettiin viettää koko päivä, mikä tuntui ihan riittävältä, ja hypättiin junaan niin että päästiin suoraan pitkän päivän päätteeksi nukkumaan. Alussa näytti lupaavalta, että saisimme pitää hytin kokonaan itsellämme, mutta tämä oli turha toivo. Jämäköistä korvatulpistani huolimatta heräsin aamuyöstä siihen, että joku nuori mies pyrki hyttiin. Ei pojasta tosin juuri haittaa ollut, makasi vuorokauden yläpetillä, eikä edes päivää sanonut.

Vappujuhlat.

Seuraavana aamuna olikin aika aloittaa vapun juhlinta. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin Minna kaivoi kassistaan serpentiiniä ja vappunaamarit. Siitähän sitä iloa ja ihmetystä riitti muillekin kuin omalle seurueelle. Yläsängyn poika ei juuri juhlintaan reagoinut.

Pihvi ravintolavaunussa.

Päätimme käydä vapun kunniaksi ravintolavaunussa syömässä, vaikka edellisen ravintolavaunun muistot vielä kummittelivatkin kirkkaina mielissä. Olisi pitänyt ymmärtää henkilökunnan ilmeistä, että ruokailu täällä ei ole välttämättä pelkästään miellyttävä kokemus. Pakko on todeta, että en ole eläissäni syönyt mauttomampaa ruokaa. Positiivisesti ajateltuna ruoka olisi voinut olla pahaakin, mutta tämä ei vaan maistunut miltään.

Asemilta voi shoppailla kaikenlaista.

Savustettu omul-kala on todella hyvää, mutta tarkista että kala on perattu ennen savustamista. 

Niin kuin kirjoitin jo aikaisemmin, pidemmillä pysähdyksillä junanvierus täyttyy erilaisista kauppiaista. Nyt valikoimiin on tullut jo syötävääkin. Yhdeltä asemalta ostettiin ihalta tuoksuvaa savukalaa, mutta pettymys oli suuri kun ryhdyttiin syöntihommiin. Kala oli savustettu suolineen ja kaiken hyvän lisäksi se oli raaka. Näin höynäytettiin taas turistia. Muuta ei sitten olla asemilta ostettukaan, mutta huomaa kyllä, että mitä pidempään istuu junassa, sitä innokkaammin tulee pompattua pihalle heti kun siihen tulee pienikin mahdollisuus.

Matkalla on kauniita asemia.

Yllättävän mukavasti tämä junailu kuitenkin sujuu. Aika soljuu eteenpäin maisemia katsellen, lukien ja tarinoiden. Viime yönä saatiin hiljaisen pojan tilalle armenialainen mies. Sanoin muille, että taidan antaa ymmärtää, että en puhu venäjää. Mutta eihän sitä valehtelemaankaan auta käydä jos toinen suoraan kysyy. Ja niinhän siinä kävi, että tarinaa tuli taas enemmän kuin laki sallii. Armenian ja miehen perhetilanteet on käyty läpi ja kun kerroin, että olen käynyt Armeniassa pari vuotta sitten, niin heti tuli kutsu saapua seuraavalla kerralla hänen perheensä vieraaksi. On kuuluma iso talo ja Mersu ja voidaan lähteä Sevonille kalastelemaan. Että semmoista tällä kertaa.

Mainio junaisäntä.

Junahenkilökunta on kyllä tavallaan mainiota. Meidän hytti-isäntä puunaa koko ajan paikkoja ja torui meitä hyvinkin lempeästi kun ollaan liattu hytin pöytäliina. Myyntikärryn rouva vetää ohi sellaisella vauhdilla, että ei ennätä suutaan avata kun rouva on jo hytin toisessa päässä. Legendaarisista kiukkuisista junaemännistä ei ole täällä tietoakaan.

Hytti numero 6 - koti kolmen päivän ajan.

Vielä yksi yö junassa ja aamulla ollaan Baikalilla. Armenialainen hyttikaveri tiesi kertoa, että Baikal on vielä jäässä, eikä uimaan pääse. Johonkin avantoon on kyllä pakko ainakin varpaansa työntää. Sitä vartenhan Baikalille tultiin, että päästään pulahtamaan Baikalin tervehdyttäviin vesiin.