Aina se on mielessä: Valloittava Kuuba, rappioromantiikkaa ja ihania ihmisiä

Törmäsin sattumalta vanhoihin Kuuban valokuviin ja onnistuin synnyttämään itsessääni polttavan kuumeen päästä takaisin tuonne upeaan ja valloittavaan Castron isännöimään maahan. Ensimmäisen ja ainoan kerran kävin Kuubassa keväällä 2006, ja olen miettynyt usein sen jälkeen että sinne on päästävä takaisin. Vielä en ole päässyt, mutta ehkä joku päivä...

Havannan rantabulevardi Malecon, jolla havannalaiset viettävät paljon aikaa.

Rappioromantiikkaa Havannan keskustassa.

Valokuvat ovat siis melkein kymmenen vuoden takaa, eivätkä oikein tee oikeutta Kuuballe, mutta kyllä niistä jonkunmoisen käsityksen maan ainutlaatuisuudesta saa. Monta muistoa ja asiaa on haalennut myös omassa muistissani, mutta toisaalta on paljon asioita, jotka muistaa varmasti koko ikänsä. Eniten jäin Kuubassa kaipaamaan mielenkiintoista rappioromantiikkaa, taloja, jotka näyttävät kaatuvan minä hetkenä tahansa, mutta jotka ovat erittäin kauniita kun vain osaa katsoa kaiken rappion alle.

Me and my Cuban friend :)

Toinen mielenpainuva asia on ihastuttuvat kuubalaiset ihmiset. Kuuba ei ole aina kohdellut kansalaisiaan parhaalla mahdollisella tavalla, ja olot ovat hyvinkin ankeat. Siitä huolimatta ihmiset ovat iloisia, avoimia ja erittäin sosiaalisia. Kuulin usein tuolloin lähes kymmenen vuotta sitten, että kuubalaisten ei ole suotavaa jutella ulkomaalaisten kanssa. Mutta juttelivatpa kuitenkin ja kertoivat avoimesti elostaan ja olostaan Castron vallan alla.

Ilmakuva Havannan keskustasta.

Kuuma salsa soi joka puolella ja ihmiset flirttailivat avoimesti jokaisen vastaantulijan kanssa. Siltä minusta ainakin tuntui. Mieletön kokemus oli päästä yhtenä iltana käymään paikallisessa Casa De La Musicassa, jossa paikalliset salsasivat antautuen täydellisesti musiikin vietäväksi. Pidän suunnattomasti tanssimisesta, mutta täällä pystyin vain tuijottamaan hypnotisoituna upeita ihmisvartaloita, jotka taipuivat mitä kummallisempiin asentoihin. Ihmiset tanssivat kilvan ja halusivat osoittaa olevansa toinen toisiansa parempia. Aivan huikea kokemus, vaikka en itse tanssinut koko iltana ollenkaan. En pystynyt. Päätin, että kun seuraavan kerran tulen takaisin Kuubaan, osaan tanssia edes hieman salsaa.

La Bodeguita del Medio, paikka jossa Hemingway joi mojitonsa.

Basílica Menor de San Francisco de Asísisin liepeillä.

Havannan keskustassa liikutaan Coco-takseilla.

Parasta Havannassa oli vain kuljeskella ympäriinsä ja fiilistellä ihmisiä sekä kaupungin tunnelmaa. Ernest Hemingway vietti paljon aikaa Havannassa ja hänen jalanjälkiään seuraten pitää käydä ainakin kahdessa baaarissa, El Floriditassa ja La Bodeguita Del Mediossa. Erityisesti suosittelen myös Havannan upeaa hautausmaata, jossa on lähes miljoona hautaa ja useat hautakivistä ovat tunnettujen kuubalaisten kuvanveistäjien tekemiä.

Havannan hautausmaa, kuolleiden kaupunki.

Kuuban maaseutua.

Pakollinen vierailu sikaritilalla. Sikareistaan Kuuba ja Havanna tunnetaan.

Vietin Havannassa viikon ja toisen viikon Varaderossa. Varaderosta en pitänyt erityisesti, sillä en tykkää maata auringossa ja Varadero jos joku on auringonpalvojan paratiisi. Valokuvien perusteella poltinkin itseni aika pahasti. Onneksi myöskään matkaseurue ei halunnut keskittyä aurinkoon, ja niinpä vuokrasimme auton ja kuskin. Ja melkoinen kuski olikin, tiesi kaikesta kaiken ja osasi ajaa maailman parhaiten autoa, vaikka Kuubassa autoilu on maailman vaikeinta puuhaa. Tyypillinen kuubalainen mies siis :)

Nämä ihastuttava rouvat kokkasivat meille reissun parhaat hummerit.

Kuubassa autoilu on tosiaankin mielenkiintoista puuhaa. Ainakin vielä tuolloin autojen piti ottaa liftarit kyytiin jos tilaa oli. Meidän autossa ei ollut, joten vältimme tämän säännön. Erityisesti mieleen jäi omituiset käsimerkit, esim. kaksi sormea pystyssä tarkoitti lehmä tiellä. Jännittävää, eikö vain :)

Unescon maailmanperintökohde Trinidad.

Huilitauolla vuoristossa.

Ajelimme saarta hieman ristiin rastiin. Erityisen viehättävä paikka on Unescon maailmanperintökohde Trinidad, joka värikkäine taloineen ja mukulakivikatuineen valloitti minun sydämeni. Täällä syötiin myös erittäin hyvät hummerit, mikä oli varsin harvinaista, sillä pääsääntöisesti Kuubassa on tosi huonoa ruokaa. Niin, ja ainakin tuolloin oli vielä sääntö, että kuubalaiset eivät saa itse syödä hummereita eikä juoda mojitoja, ne olivat tarkoitettu vain turisteille.